B14 YHTEISÖLLISYYDEN*) SIUNAUS
Ensimmäisille kristityille oli ominainaista "pysyminen keskinäi-sessä yhteydessä"1). Milloin rukoushuonetta ei ollut käytettävis-sä, kokoontuminen toteutui esimerkiksi kodeissa.2) Etäyhteyk-sien nykyaikakaudella muistutus Jumalan kansan fyysisen yh-teen kokoontumisen merkityksestä on käynyt entistä tärkeäm-mäksi.
Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumis-tamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähes-tyvän. (HEPR 10:24-25)
Jakeessa mainittu keskinäinen huolenpito sekä rohkaise-minen rakkauteen ja hyvissä töissä palvelemiseen on edelleen Jeesuksen omien kokoontumisen yksi siunattu tarkoitus. Kris-tuksen ruumiin jäseninä tarvitsemme toisiamme, ja meillä jokaisella on annettavaa toisillemme. Paavali oli vakuuttunut tämän kaltaisesta keskinäisestä rakentumisesta, kun hän kir-joitti:
Tavoitelkaamme sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mie-liksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. (ROOM 14:19; 15:2)
Omasta puolestani olen kyllä varma teistä, veljeni (ja sisareni), että olette täynnä hyvyyttä ja kaikkea tietoa ja myös ky-kenette neuvomaan toinen toistanne (ROOM 15:14)
Kun yksilöinä seuraamme Jeesusta omassa arjessamme, saam-me vastaanottaa Häneltä johdatusta käytännön tilanteisiin, yk-silöllistä opetusta sanasta ja ohjausta uskonelämäämme.3) Tie-dollisen ymmärryksen ohella Herran Henki kasvattaa meihin Kristuksen mieltä: lempeyttä, pitkämielisyyttä, toistemme kunnioittamista, palvelualttiutta ja halua itsemme kieltämi-seen.4) Hän opettaa osoittamaan rakkautta veljiämme ja sisa-riamme kohtaan.5) Sen lisäksi Hän haluaa antaa jokaiselle us-kovalle oman erityislahjan työvälineeksi keskinäistä palvele-mista ja rakentumista varten.6) Kaikesta tästä Kristuksen hy-vyydestä osalliseksi pääseminen tuottaa meissä hedelmää, josta voimme jakaa toisille. Oikealla mielenlaadulla varustet-tuna kykenemme silloin myös "neuvomaan toinen toistamme", mihin Paavali Rooman kristittyjä rohkaisevasti kehotti. Kokoon-tuessaan yhteen seurakuntaruumis rakentuu jokaisen jäsenen-sä avulla sen mukaan, mitä itse kukin on Herralta saanut.
Kuinka siis on veljet (ja sisaret)? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentumiseksi (1 KOR 14:26).
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydä-missänne Jumalalle. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia. (KOL 3:15-16)
Kristusruumiin paikallistason yhteyteen näyttää siis sanan mu-kaan kuuluvan aktiivinen keskinäinen jakaminen. Meille suo-malaiseen hengelliseen kulttuuriin tottuneille tämä saattaa tun-tua hämmentävältä. Perinteisestihän kokoontumisemme ovat jumalanpalveluksia, jotka koostuvat muutamien veljiemme ja sisartemme toimittamista puhe- ja musiikkiosuuksista meidän muiden kuunnellessa. Olemme ehkä ajatelleet, että näin Herran seurakunnan yhteen kokoontumisten kuuluukin sujua. Yllä ole-vissa jakeissa Paavali kannustaa kuitenkin toisenlaiseen käy-täntöön: jokaisen jäsenen osallistumiseen Kristuksen ruumiin rakentamiseen jakamalla toisille siitä, mitä Herra on itselle opettanut ja antanut.
Hänessä koko ruumis liittyy yhteen ja pysyy koossa jokaisen jänteensä avulla ja kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).
Apt 2:42 kertoo, millaista oli alkuseurakunnan jäsenten yhdes-säolo. Jae erottaa sanan opetuksen, yhteisen rukouksen ja ehtoollisen viettämisen siitä kokoontumisesta, mitä se kutsuu "keskinäiseksi yhteydeksi". Pysyminen keskinäisessä yhteydes-sä tarkoittaa ennen kaikkea yllä kerrotun kaltaisen yhtei-söllisen vuorovaikutuksen säilyttämistä kokoontumisissa. Uskovien yhdessäolon ei tarvitse olla vain passiivista kuunte-lemista, vaan Jumalan moninaisen armon keskinäistä jakamista sanoin ja teoin.
Seurakunta rakentuu rakkaudessa keskinäisen huolen-pidon kautta sen voiman ja lahjan mukaan, jonka Her-ran Henki on kullekin antanut.
Auttakaa pyhiä heidän tarpeissaan, pyrkikää osoittamaan vieraanvaraisuutta (ROOM 12:13).
Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä ta-loudenhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut (1 PIET 5:10; 1 KOR 14:12).
Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain (GAL 6:2; ROOM 15:1).
Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että ... ruumiissa ei olisi eripuraisuutta vaan jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toisistaan Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki jäsenet sen kanssa. (1 KOR 12:24-26)
Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jee-suksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttaan. (KOL 3: 16,17).
Paavalin mielestä uskovat ovat kykeneviä neuvomaan toinen toisiaan Kristuksen sanalla.7) Hänen tässä yhteydessä käyt-tämä kreikan verbi noutheteō pitää sisällään merkitykset "pan-na jkn mieleen", "neuvoa", "kehottaa", "ojentaa" ja "varoittaa". Neuvominen ei ole ensi sijassa saarnan vaan huolen pitämistä toisesta sen ymmärtämisen (tiedon) pohjalta, mitä Pyhä Henki sanan totuudesta ja lohdutuksesta on itselle kirkastanut. Tämä henkilökohtainen rikkaus, mikä kullekin on vuosien mittaan kertynyt Kristuksessa, ei Raamatun mukaan ole vähäistä:
Te olette kaikessa rikastuneet Hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa (1 KOR 1:5).
Olen varma teistä, että olette täynnä kaikkea tietoa ja myös kykenette neuvomaan toinen toistanne (ROOM 15:14).
Teillä on runsaasti kaikkea, uskoa, sanaa, tietoa, kaiken-laista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta (1 KOR 8:7).
Ei siis ole lainkaan ihme tuo Paavalin luottamus siihen, että "yhteen kokoontuessamme on jokaisella jotakin annetta-vaa". Nykyajan yksilö- ja puhujakeskeisyyttä korostavissa ko-koontumisissa on vaarana tämän kristusruumiin jäsenten kol-lektiivisen voimavaran hautautuminen maahan. Oman talentin etsimiseen ja esille asettamiseen ei ole tarvetta, jos yhdes-säolon käsikirjoitus on ennakolta suunniteltu harvojen varaan. Vääjäämättä paikallisseurakunnan hengellinen hyvinvointi ei silloin ole paras mahdollinen. Voimme kuitenkin yhä pyrkiä palaamaan Pyhän Hengen ensimmäisille uskoville osoittamaan yhteisöllisyyteen: keskinäiseen huolenpitoon ja rohkaisemi-seen palvella toisia sanalla tai teoilla. Seurakunta on luotu sellaiseksi, että sen jäsenet Hengen johdatuksessa etsivät yhteistä hyötyä Herralta saamilleen henkisille, aineellisille ja ar-molahjoille. Viimeisen ajan Kristuksen seurakunta joutuu toi-mimaan tämän alkuperäisen kutsumuksensa varassa. Sen vuoksi saamme jo nyt rukouksin ja opetuksin valmistaa tietä Jumalan suunnitelman toteutumiselle omalla paikkakunnallam-me.
Jumala antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyö-dyksi. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo. (1 KOR 12:7,11).
Kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. Seurakunta rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen rohkaisevasta vaikutuksesta. (APT 2:44; 9:31)
Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki jäsenet sen kanssa. Jos yksi jäsen saa kunniaa, iloitsevat kaikki jäsenet sen kanssa. (1 KOR 12:26-27)
Jotta esimerkiksi Paavalin peräänkuuluttama keskinäinen neu-vominen voisi vahvistua luonnolliseksi ja pysyväksi rakentu-mistavaksi kokoontumisiimme, täytyy meidän saada Herralta yhä lisääntyvästi armoa ainakin seuraaviin yhteisöllisyytemme kipupisteisiimme:
1. kasvamiseen nöyryydessä kykeneviksi kuuntelemaan ja ot-tamaan vastaan raitista sanan kehotusta kaikilta kanssaveljil-tämme ja -sisariltamme
Tarvitsemme siihen toinen toisemme kunnioittamista.8)
2. täyttymiseen rinnalla kulkijan helläsydämisyydellä, Kristuk-sen palvelevalla mielenlaadulla ja ymmärryksellä sanasta
Silloin voimme "kaikella viisaudella" neuvoa (kehottaa, ojen-taa, varoittaa) Jumalan perheen jäseniä9)
Toisaalta, eikö juuri tietoisuus siitä, että Jeesus haluaa käyt-tää minuakin elävänä kivenä huoneensa rakentamisessa 10), anna lisämotiivia viipyä rukoillen Hänen sanansa äärellä kas-vaakseni Hänen tahtonsa tuntemisessa.
Sen tähden emme ole lakanneet rukoilemasta teidän puo-lestanne ja anomasta, että tulisitte täyteen Hänen tah-tonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärryksessä (KOL 1:9).
3. seurakunnan kaitsijoiden näkyyn ohjata ja rohkaista yh-teisöään yksilökeskeisyydestä keskinäisen jakamisen suuntaan
Yhteisöllisyyden kautta Hengen moninaiset vaikutukset kana-voituvat vahvistamaan koko seurakuntaa. Yhteisöllisyys ke-hittyy tai sammuu sen mukaan, kuinka sitä arvostetaan ja kuinka paljon sille sallitaan tilaa kokoontumisissa. Yhtei-söllisyys on Jumalan käyttämä väline, kun Hän kasvattaa meitä tahtonsa mukaisiin ihmissuhteisiin. 11)
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyy-teen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne an-teeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. (KOL 3:12-14)
Alkuvaiheessa Kolossan paikallisseurakunta kokoontui Filemon-nimisen veljen kotona. Kohdattuaan Kristuksen Paavalin joh-dattamana hän oli antanut itsensä, kotinsa ja lahjansa Herran seurakunnan palvelemiseen. 12) Tieto Filemonin kautta paikalli-seen uskovien yhteisöön vuotaneesta siunauksesta oli kiirinyt Paavalinkin korviin. Antaessaan asiasta palautetta Paavali kir-joitti mm. näin:
Kiitän Jumalaani aina muistaessani sinua rukouksissani. Olen näet kuullut uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi Häntä ja kaikkia pyhiä kohtaan Olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, veljeni, sillä pyhien sydämet ovat saaneet virvoitusta sinun kauttasi. (FILEMON 4-7)
Suokoon seurakunnan Herra meille sen armon, että Filemonin lailla löytäisimme oman palvelupaikkamme ja saisimme siinä olla Hengen käytössä välittämässä virvoitusta pyhien yhtey-teen.
