B5 Yhteys Kristuksessa 31.3. 2021
1. Yhteyden perusta
Uudestisyntymisessä Henki synnyttää ihmisen Jumalan perhe-väkeen (EFES 2:18-19; GAL 4:6-7). Kaikki Jumalan lapset maa-ilmassa muodostavat Kristuksen seurakunnan. Heidän yhteen-kuuluvuutensa on niin voimakas, että efesolaiskirje käyttää siitä jopa ilmaisua ykseys (kreikaksi ἑνότης [henótēs]):
● Hengen ykseys (EFES 4:3; the unity of the Spirit)
● uskon ykseys (EFES 4:13; the unity of the faith).
Jeesuksen seuraajia yhdistävät yksi Henki, sama toivo ja kutsu-mus, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkien Isä (EFES 4:3-6). Tämä Jumalan lapseuteen perustuva perheyhteys Kristuksessa, joka seurakunnan syntyessä helluntaipäivänä vah-vistettiin taivaasta, on ainutlaatuinen: se ei tunne esimerkiksi kieleen, kansallisuuteen, sosiaaliseen taustaan, koulutukseen, lah-joihin, yhteiskunnalliseen asemaan, vaurauteen tai sukupuoleen perustuvaa eriarvoisuutta jäsentensä välillä.
Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi (GAL 3:26-28).
Yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne (MATT 23:8,11).
Kun Jeesus ennen kuolemaansa rukoili opetuslapsiensa puolesta, oli heidän täydellisen yhteytensä toteutuminen käytännössä eräs Hänen rukousaiheistaan. Jeesuksen sanoista paljastuu kaksi merkittävää totuutta:
a) kirkkauden Henki opetuslapsissa on yhteyden aikaansaaja
b) evankeliumin uskottavuus maailmassa perustuu uskovien yhteyteen.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Mutta Minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat Minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoi-si Sinun lähettäneen Minut (JOH 17:9,20-21).
Sen kirkkauden, jonka Sinä olet antanut Minulle, Minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä, jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että Sinä olet lähettänyt Minut (JOH 17:22-23).
2. Rakentuminen rakkaudessa
Edellä kuvatun yhteyden ohella toinen Kristuksen seurakunnalleen jättämä tunnusomainen piirre on keskinäinen rakkaus (JOH 13:34-35). Se on Jumalan parantavan ja uudistavan työn seu-rausta meissä uskovissa, jotka alunperin olimme vihan lapsia (EFES 2:3). Kun rakkaus saa kypsyä Hengen hedelmä-nä yksilöissä, se ei voi olla näkymättä koko paikallisessa seura-kuntayhteydessä. Apostoli Paavali piirtää upeasti eteemme joita-kin niistä mielenlaadun ominaisuuksista, jotka ovat Hengen pyhitystyön tavoitteita kaikissa Herran omissa.
Jos on jotakin Hengen yhteyttä, tehkää minun iloni täydel-liseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (FIL 2:1-5).
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyy-teen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsi-kää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side (KOL 3: 12-14).
Uskovan sisäinen muuttuminen Paavalin visioimaan suuntaan on Kristuksen Hengen vaikutusta. Voit tutkia aihetta lisää esimer-kiksi seuraavilta sivuiltamme:
Hengen hedelmää kantavina aikuisina
Valon varusteisiin pukeutuminen
Suojamuurin rakentaminen uudelleen
Sanomattakin on selvää, että ratkaisemattomat riidat, käsittele-mättömät erimielisyydet, eriseuraisuus ja puoluemieli, vikoileva arvostelu ja oman kunnian tavoittelu vahingoittavat Hengen mielen mukaista rakkaudellista rakentumista seurakunnassa. Erästä yhtey-den nakertajaa tarkastelemme alempana kohdassa 5. Vanhan ihmisen perintönä saamiemme lihallisuuden muotojen kuolet-tamista olemme tällä sivustolla käsitelleet laajasti. Katso esi-merkiksi seuraavia aiheita:
Pimeyden tekojen pois paneminen
Tunteiden säätelyn yksilöllisyys
Kristuksen rauha - avain tunteiden säätelyyn
Kun Jeesus puhui Pietarille seurakuntansa perustamisesta, Hän ilmoitti olevansa itse myös sen rakentaja. Saman rakkauden, joka ohjasi Jeesuksen elämää ja johti lopulta kärsimyskuolemaan, Hän haluaa luoda seurakuntansa jäseniin vaikuttimeksi kaikessa pal-velemistyössä:
Ja Minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita (MATT 16: 18).
Hänessä koko ruumis ... kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).
Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa (1 KOR 16: 14). Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään (1 KOR 13:2). Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan kestävää, sillä rak-kaus peittää syntien paljouden (1 PIET 4:8)
Tällaisen ilmapiirin täyttämässä yhteisössä vasta uskoontulleet uskaltavat jakaa ja käsitellä tunnekuormiaan ja syntisiteitään ilman pelkoa. Turvallisessa seurakunnassa "ketään ei tunneta lihan mukaan" (2 KOR 5:16) eli ei esimerkiksi entisen elämän ongel-mien, aseman tai varallisuuden perusteella. Siellä pääsee toteutumaan sisäinen paraneminen menneisyyden haavoista. Armollisessa seurakuntaperheessä, hoitavan opetuksen äärellä, Jumala kasvattaa ja vahvistaa lapsiaan myös ottamaan vastuuta valtakuntansa käytännön palvelutehtävistä. (EFES 3: 16-21)
3. Käytännön palveleminen
Aito yhteys Kristuksessa ei jää liturgisten tapojen tai opillis-teoreettisten luentojen ja keskustelujen tasolle vaan se toteutuu seurakunnan arjessa monipuolisena palvelevana yhteisöllisyytenä. Käytännön seurakuntayhteys ei tällöin rakennu ihmisen ideoimien toimenkuvien, tehtävien ja ohjelmien varassa vaan Jumalan Hengen ohjauksen ja voiman mukaan.
Seurakunta rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen rohkaisevasta vaikutuksesta (APT 9:31).
Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä talou-denhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut (1 PIET 4:10). Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi (1 KOR 12:4-7).
Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajik-si. Sitten Hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja pa-rantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä (1 KOR 12:28).
Tästä huomaamme, että paitsi sanan kautta Kristuksen Henki rakentaa seurakuntaa myös jakamiensa lahjojen ja palveluteh-tävien välityksellä. Niiden tukemana on jokaisella Jumalan lapsella mahdollisuus kasvaa uskossa ja Kristuksen tuntemisessa sekä löytää oma palvelupaikka yhteisönsä keskellä. Seurakuntaan asetettujen palveluvirko-jen - apostolien, profeettojen, evankelis-tojen, paimenien ja opettajien - tarkoitus apostoli Paavalin mukaan on
tehdä pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin ra-kentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan (EFES 4:11-13; KOL 1:28).
Paavalin ilmaisema päämäärä "kunnes saavutamme yksey-den" osoittaa sen, että vaikka Herran seuraajat ovat "yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi" ja he ovat "saaneet juoda samaa Henkeä" (1 KOR 12:13), on ykseydessä myös komponentti, joka kypsyy täydelliseksi pyhien keskinäisen palvelutyön kautta. Hän tarkoittaa ykseyttä uskossa (uskonopissa eli sanassa), Juma-lan Pojan tuntemisessa (kokemuksellisessa tiedossa Jeesuksesta) ja Kristuksen täysi-ikäisyydessä (vaeltamisessa Hengessä eli Jee-suksen rakkauden, voiman ja terveen ymmärryksen täyteydessä).
Raamatussa on kaksi voimakasta vertauskuvaa siitä, kuinka tärkeä ja yksilöllinen osa kullakin Jeesukseen uskovalla on seurakuntayh-teydessä. Jokaista tarvitaan sen rakentumisessa ehjäksi kokonai-suudeksi.
a) Seurakunta - Kristuksen ruumis
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään (1 KOR 12:13,27).
Hän on ruumiin, seurakunnan, pää (KOL 1:18). Silloin ... nou-datamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus (EFES 4:15).
Fyysisessä ihmiskehossa jokainen elin ja ruumiinjäsen on vält-tämätön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Pään aivot ohjaavat ja koordinoivat koko elimistöä selkäytimen ja siitä haarautuvien hermojen kautta. "Jumala on asettanut Kristuksen pääksi seu-rakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa" ja joka "yhteen liit-tyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiin-osalla on" (EFES 1:22; 4:16).
Kristusruumiin paikalliseen yhteyteen Ylipaimen usein kutsuu jou-kon veljiä kaitsijoiksi (paimeniksi, vanhimmiksi). Kaitsijan pal-veluviran haltijat ovat lauman esikuvia ja huolehtivat mm. sen terveestä ravinnosta eli sanan mukaisesta opetuksesta (APT 20: 17,28-32; 1 PIET 5:1-4; 2 TIM 4:2-5; TIIT 1:5-10; 2:1). Seura-kunnan vanhimmilla on muita parempi mahdollisuus havaita Hengen antamat lahjat yhteisönsä jäsenissä, rohkaista ja antaa tilaa niiden harjoittamiseen sekä yhdessä toisten kanssa siunata esimerkiksi "kätten päällepanemisella" kukin "ruumiinjäsen" palve-lupaikalleen (1 TIM 4:14; 5:17-19; APT 6:3-7).
b) Seurakunta - Jumalan asumus
Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä (EFES 2:22). Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi (1 PIET 2:5). Kristus on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana; ja Hänen huo-neensa olemme me (HEPR 3:6).
Te olette ... apostolien ja profeettojen perustukselle raken-nettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Her-rassa (EFES 2:19-21).
Seurakunta on Jumalan ilmestymisen paikka, Hänen asumuk-sensa Hengessä. Jopa kahden tai kolmen "elävän kiven" ko-koontumisessa Jeesuksen nimessä on Hän läsnä heidän kes-kellään (MATT 18:20). Näissä hetkissä Jumala haluaa "antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi" (1 KOR 12:7).
Kun apostoli Paavali halusi rohkaista työtoveriaan Timoteusta ja myös meitä kirjeensä lukijoita virittämään armolahjamme pala-vaksi, hän teki sen muistuttamalla Hengen kolmiosaisesta perus-varustuksesta,
voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengestä (2 TIM 1:6-7),
josta kaikki henkilahjat kumpuavat. Saimme varustuksen lahjaksi uudestisyntymämme hetkellä ja tuomme sen mukanamme liit-tyessämme elävinä kivinä Jumalan asumukseen. Jos tuo Jeesuksen lahjoittama potentiaali - voima, rakkaus ja terve ymmärrys - saa vahvistua meissä tasapainoisesti, koituvat Hänen antamansa armolahjat ja palvelutehtävät parhaiten yhteiseksi hyödyksi. Seu-rakunta - pyhä temppeli Herrassa - valmistuu lopullisesti, kun sen kulmakivi, itse Kristus Jeesus, asetetaan paikoilleen Herran päivän alussa (EFES 2:20-22; 1 PIET 2:5-7; APT 4:11).
4. Hengen perusvarustus
Lyhyt ja tiivistettykin katsaus edellä mainittuun Hengen lahjoit-tamaan kolmiosaiseen varustukseemme osoittaa, kuinka kaiken-kattava merkitys keskinäisen yhteyden ja seurakunnan ra-kentumisen kannalta sillä on. Oikeastaan se on seurakunnan hedelmällisyyden edellytys.
Älä lyö laimin armolahjaa, joka sinulla on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, kun vanhimmat panivat kätensä sinun päällesi (1 TIM 4:14).
Muistutan sinua virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, jonka sait, kun panin käteni sinun päällesi. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkau-den ja terveen ymmärryksen hengen (2 TIM 1:6-7).
Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, vaan kärsi kanssani vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa (2 TIM 1:8).
Voima
Kaikki alkoi kohdallamme siitä armon hetkestä, kun sanoma rististä tavoitti sydämemme. Evankeliumin vastaanottaminen yhdisti mei-dät Jeesukseen, joka on Jumalan voima (dýnamis theos; 1 KOR 1:18,24; ROOM 1:16). Erityisesti Jeesus on voimalli-nen (dynatéō; 2 KOR 13:3) omissaan. Henkensä kautta Hän vahvistaa sisäistä ihmistämme voimassa (dýnamis; EFES 3:16) ja voimalla (dynamoō; KOL 1:11), jotta olisimme kestäviä ja pit-kämielisiä Hänen tahtonsa toteuttamisessa. Hän on kykene-vä (dýnamai; APT 20:28,32) rakentamaan meitä ja meidän kauttamme seurakuntaansa. Voimakkaasti (en dynámei; KOL 1:29; 2 TESS 1:11) Jeesus vaikuttaa meissä kaiken halun hyvään ja vaivan näkemiseen.
Todistamista ja palvelemista varten Hän haluaa pukea ja voidella seuraajansa voimalla (dýnamis; LUUK 24:49; APT 1:8; 4:33; EFES 3:7,20; 2 KOR 12:9) korkeudesta. Voimansa (dýnamis; EFES 3:7) vaikutuksesta Hän sitten varustaa lahjoilla ja kyvyillä (armoituksella) eri palvelutehtäviin kutsumansa uskovat. Joillekin Jeesus on uskonut armolahjan tehdä voimatekoja (dýnamis; 1 KOR 12:10; 2 KOR 12:12; ROOM 15:19; GAL 3:5; APT 8:13; HEPR 2:4), toisille sairaiden parantamisen lahjat; jotkut Hän kutsuu rakentamaan seurakuntaa profetoimisen, kielten selittämisen, tiedon sanojen tai viisauden sanojen lahjan avulla (1 KOR 12:7-11; MARK 16:17-18; APT 3:6-8). Kun seurakunta viimein rakentuu valmiiksi, se varjeltuu Jumalan voimasta (dýnamis theos; 1 PIET 1:5; 1 KOR 6:14) uskon kautta lopulliseen pelastukseen Jeesuk-sen saapuessa.
Ei ole siis olemassa mitään hengellisen elämän osa-aluetta, minne tuon Kristuksen ihmeellisen Hengen kirkkaus siunaavana ja hedelmää kantavana ei ulottuisi. Jumala on antanut hen-keemme osallisuuden tästä yliluonnollisesta voimasta (2 TIM 1:7). Se ilmenee jokaisessa Herran omassa eri tavalla kutsumuksesta ja uskossa kasvamisesta (eli itselle kuolemisen tasosta) riippuen. Haasteenamme suomalaisina on ehkä sama, mihin Paavali viittasi kirjeessään Timoteukselle: arkuus ja ihmis-pelko, jotka hillitsevät armolahjan virittämistä palavaksi ja sen rohkeata käyttämistä. Myös epäuskomme armolahjojen toimimi-seen ylipäätään enää nykyaikana tai toisaalta ylihengellisyyden pelko sitovat Hengen mahdollisuutta ilmetä kauttamme (1 KOR 12:7; 14:26). Joskus itseriittoisuus eli oman hengellisen köyhyyden havaitsemattomuus saattaa estää kokonaista paikallista seura-kuntaa avaamasta ovea Hengen uudistavalle työlle (ILM 3:17-20). Hengen voima pääsee vaikuttamaan parhaiten yhteydessä, jonka jäsenet ovat suostuneet kantamaan omaa ristiään.
Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa (EFES 3: 20).
Rakkaus
Sisäinen vahvistumisemme ei olisi mahdollista ilman Jumalan rakkauden parantavaa vaikutusta. Toisaalta ilman rakkautta olisimme hyödyttömiä seurakunnan palvelutehtävissä, vaikka omistaisimme vuoria siirtävän uskon ja voimatekojen armolahjan (1 KOR 13:2-3). Juuri sen vuoksi tämänkin ihmeellisen lahjansa Jumala on antanut lastensa omaisuudeksi ja siunaukseksi. Sillä hetkellä kun uskossa vastaanotimme evankeliumin ja uudestisyn-nyimme, Jumalan agape-rakkauden siemen istutettiin sy-dämiimme Pyhän Hengen kautta (ROOM 5:5; 2 TIM 1:7). Hänen voimansa ja rakkautensa asuvat siis meissä, vahvis-tuakseen meissä, vallatakseen meidät ja vaikuttaakseen kauttam-me eri tavoin seurakuntamme rakentumiseksi. Herran sanaan luottaen saamme uskoa tämän omalle kohdallemme.
Agape-rakkautta Hengen hedelmänä, sen merkitystä sisäisen uu-distumisen ja seurakunnan rakentumisen kannalta olemme käsi-telleet mm. seuraavilla sivuilla:
Hengen hedelmää kantavina aikuisina
Suojamuurin rakentaminen uudelleen
Terve ymmärrys
Jeesus haluaa oppilaittensa uudistuvan paitsi hengen myös mielen ja ymmärryksen osalta (ROOM 12:2; 1 KOR 14:20; EFES 4:22-24; 5:17; KOL 1:9). Sen vuoksi rohkaistessaan Timoteusta armolahjan virittämisessä Paavali muistutti häntä (ja samalla meitä) Jumalan lahjoittamasta terveen ymmärryksen (kreikaksi sōfronismos; engl. sound mind; 2 TIM 1:7) hengestä. Voiman ja rakkauden ohella terve ja vakaa mieli on keskeinen varustus seurakunnan kaikissa palvelutehtävissä, armolahjojen käyttämisessä ja yhtey-den hoitamisessa.
Mitä sanapari "terve ymmärrys" tässä yhteydessä tarkoittaa? Parhaiten käsitteen merkitystä kuvaa vastaava adjektiivi sōfrōn, joka voidaan kääntää sanoilla järkevä, ymmärtäväinen, mal-tillinen, itsensä hillitsevä, kurinalainen, säädyllinen ja si-veä. Sōfrōn (sōs = terve; frēn = mieli) ilmaisee siis Hengen hedelmänä kypsyvää tasapainoista mielenlaatua ja pyhityselämää uskovassa. RK 2012-käännöksessä löydämme sanan esimerkiksi seuraavissa kohdissa: LUUK 8:35 ("täydessä ymmärryksessä"), ROOM 12:3 ("kohtuullisesti"), 2 KOR 5:13 ("maltamme mielem-me"), 1 PIET 4:7 ("ymmärtäväisiä"), 1 TIM 2:15 ("siveästi"), 1 TIM 3:2 ("maltillinen"). Ne kertovat, että mielen uudistumisessa Hen-gen työ johtaa uskovan ajattelemaan itsestä kohtuullisesti, sen uskon, voiman ja armon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut (ROOM 12:3; 1 PIET 4:11; EFES 4:7,16; 2 TIM 1: 8; 1 KOR 3:5; MATT 25:15). Sanan valaisema terveen ymmär-ryksen henki ohjaa kurinalaiseen vaellukseen pyhityksessä ja jumalanpelossa. Se on välttämätön tasapainottava tekijä Hengen voiman "tunnossa" ja agape-rakkauden "syleilyssä" kilvoittele-van kristityn vaelluksessa.
Sinä, Jumalan ihminen, ... tavoittele vanhurskautta, juma-lisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä (1 TIM 6:11).
Ymmärtäkää, mikä on Herran tahto (EFES 5:17).
Paavali oli omin silmin saanut nähdä, kuinka nuori Timoteus oli löytänyt ensimmäisen palvelupaikkansa kristusruumiissa. Se oli avustamisen armolahjan hoitaminen Paavalin lähetysmat-koilla (APT 16:1-3; FIL 2:19-23; 1 KOR 12:28). Tehtävä opetti Timoteukselle kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä ja uskollisuutta (1 KOR 4:17; 2 TIM 3:10). Hän oppi ottamaan joka päivä ristinsä ja seuraamaan Herraa. Terve ymmärrys Jumalan tahdon mukai-sesta vaelluksesta ja omasta kutsumuksesta ohjasi Timoteusta myöhemmin kantamaan hedelmää myös Efeson seurakunnan paimenena (1 TIM 4:6; 2 TIM 3:14-17; 4:2). Sinne Paavali vähän ennen kuolemaansa lähetti viimeisen kannustavan kirjeensä vuonna 66. Kirjeessä olevan jakeen 2 TIM 1:7 tarkoitus oli opastaa Timoteusta ja viestin myöhempinä lukijoina myös meitä näkemään oikealla tavalla rikkautemme Kristuksessa:
Itseämme vähättelevän arkuuden hengen (kreik. deilia myös "pelkuruuden") sijaan meille on lahjoitettu varustus Jumalan voimassa, keskinäisessä rakkaudessa ja ym-märryksessä .
Tämä Kristuksen Hengen aikaansaama täyteys on tarkoitettu kasvamaan kussakin uskovassa tasapainoiseksi kokonaisuu-deksi, jotta seurakunnan rakentuminen käytännön palvelutehtä-vien ja armolahjojen kautta olisi tervettä ja optimaalista.
Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudes-sa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).
Valitettavasti seurakunnan historiassa nykypäivään saakka tässä asiassa on esiintynyt lihallisuuden ruokkimaa epäsymmetristä ajattelua. Pahimmillaan siitä on muodostunut este uskovien paikal-listason työyhteydelle ja hyvin alkaneen herätyksen jatkumiselle.
5. Yhteyden nakertaja
Lopuksi on syytä tarkastella, millaisen menetyksen käytännön yhteydelle voi aiheuttaa se, että voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen tasapainon välttämättömyyttä ei ymmärretä. Muista syistä johtuvia seurakunnan jäsenten välisen yhteyden häiriöitä sekä seurakunnan sisälle tunkeutuvan suoranaisen eksytyksen muotoja olemme kirjanneet mm. sivuille
Tämän sivuston kirjoittaja on lyhyen elämänsä aikana todennut murheellisia tilanteita, joissa keskinäinen rakkaus ei ole riittänyt pitämään koossa paikallista seurakuntaa, vaan yksipuolisuus on sokaissut mielet. Sen seurauksena Kristuksen voiman ilmenemistä painottavat seurakunnan jäsenet ovat vetäytyneet erilleen niistä, jotka tähdentävät terveen ymmärryksen merkitystä. Edelliset haluavat pitää keskeisesti esillä armolahjoja ja voimavaikutuksia koskevaa evankeliumia; heille Hengen voiman kokeminen ihmei-neen ylistyksen ilmapiirissä on tärkeätä seurakunnan kokoon-tumisissa (APT 4:30-31). Jälkimmäiset taas korostavat uskovan vanhurskaan vaelluksen merkitystä ja henkilökohtaista ristin kan-tamista; he arvostavat sanan opetusta lunastuksesta, Kristuksen mielenlaadusta, Hengen hedelmistä ja pyhityksestä (HEPR 12:14). Yhteistä säveltä näiden ryhmien välillä ei millään tahtonut löytyä.
Raamatun ilmoituksessa eivät näkyvät Hengen voimavaikutukset ja sisäiset Hengen hedelmät uskovassa ole tällä tavalla toisiaan pois sulkevia. Yhteisön ja yksilön kokemuspuolessakin ne kuu-luvat aina yhteen - Jumalan armon määräämässä tasapainossa. (Katso sivua A4.1 otsikolla Kaksi Hengen vaikutusaluetta uskovas-sa.)
Kristuksen ihmeellinen voima, keskinäinen rakkaus ja terve ymmärrys kuuluvat perusvarustuksena kristusruumiin kaikille jäsenille (2 TIM 1:7). Sen vuoksi olisikin mitä rakentavinta, jos herättävä ja sytyttävä uskonhenkinen julistus, armolahjapalvelu ja seurakuntaa ravitseva Raamatun kokonaisopetus mahtuisivat aina samaan tilaisuuteen. Silloin erilaiset Hengen lahjat - ilmoitukset ja vaikutukset - eri armoitusten kautta palvelisivat mahdollisimman monipuolisesti paikallisseurakunnan hengellisiä tarpeita.
Armolahjoja .. palvelutehtäviä .. voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa on sama. Hän antaa Hengen ilmetä yhteiseksi hyödyksi (1 KOR 12:4-7).
Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajiksi. Sitten Hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä (1 KOR 12:28).
Nyt Jumala on asettanut jokaisen näistä jäsenistä ruumiiseen niin kuin on tahtonut. Nytpä onkin monta jäsentä mutta yksi ruumis. Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään (1 KOR 12:18,20,27). Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).
Lähteminen pois seurakuntayhteydestä vain edellä kuvatun kal-taisen opillisen painotuseron vuoksi on tuskin koskaan Herran tahdon mukaista. Voimatekojen, sairaiden parantamisen tai pro-fetoimisen lahjan ympärille perustettava uusi hengellinen yhteisö, joka saa jäsenensä olemassa olevista paikallisseurakunnista, on harvoin Jumalan suunnittelema. Toisaalta ymmärtämättömyyden tai lihallisuuden vaikutuksen alaisena toimii myös sellainen van-himmisto, joka ei yhteisössään anna tilaa Herran asettamille palveluviroille tai armolahjojen ja Hengen voimavaikutusten ilme-nemiselle yhteiseksi rakennukseksi. Hengen tukahduttaminen yhtä hyvin kuin käyttäminen omien päämäärien toteuttamiseen on aina kristusruumiin yhteyden nakertamista.
Jeesuksen piskuisen opetuslapsijoukon pirstaloituminen entistäkin pienemmiksi uskonyhteisöiksi viime vuosikymmeninä ei ole joh-tanut herätykseen ja uskovien määrän kasvamiseen (APT 2:46-47). Kehitys on onneksi kääntymässä päinvastaiseen suuntaan: yhteyteen. Lopun ajan ulkonaisesti ahdistavissa oloissa turhien raja-aitojen kaatuminen tulee edelleen vahvistumaan. Se on myös Herramme esirukouksen ja toiveen mukaista:
Minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanojensa kautta uskovat Minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa. ... jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että Sinä olet lähettänyt Minut ja rakastanut heitä, niin kuin Sinä olet rakastanut Minua (JOH 17:20-23).
Niin kuin Minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toi-sianne. Siitä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus (JOH 13:34-35).
... teidän uskonne kasvaa runsaasti ja rakkautenne toisianne kohtaan lisääntyy teissä kaikissa (2 TESS 1:3).
Kaikki Jumalan antamat lahjat, kyvyt ja palvelutehtävät on siis tarkoitettu Kristuksen morsiamen valmistamiseen ylösottoa varten. Vain yksimielisenä (ristiriidat keskustellen sopien) jumalan-pelossa vaeltaen ja Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää yhtenäisenä joukkona ylistäen se voi kirkastaa Hänen kunniaansa maailman keskellä (ROOM 14:19; 15:1-2,5-7; 2 KOR 7:1; 1 PIET 3:8; FIL 2:2-5). Varsin havainnollisesti Raamattu tor-juu kaikki erilaiseen armoitukseen (tehtäviin ja lahjoihin) perus-tuvat virhepäätelmät kuulumattomuudesta ja tarpeettomuudesta Kristuksen ruumiin palvelemiseen yhdessä (1 KOR 12:14-27; 14: 26-33).
Pelastettujen yhteisön ihmissuhteissa ilmenevät lihalliset kesken-eräisyydet, eripuraisuus, puoluemielisyys tai painotuserot voima-rakkaus-terve ymmärrys -varustuksen käsittämisessä ovat haas-teita keskinäiselle yhteydelle, mutta eivät vielä syy kokoontumis-yhteyden katkaisemiselle (vrt. 1 KOR 3:3-5; 11:18-19; 2 KOR 12: 20; APT 20:28-32). Henkilökohtaisesti ajattelen, että ellei Jumala selvästi toisin johdata,
pyrkimys uskovien yhteydestä erillisyyteen muun syyn takia kuin sanalle vieraan opetuksen tai käytänteen tultua hyväksytyksi yhteisössä on pimeyden Ruhtinaan mielen mukaista.
Pastori ja kirjailija Vilho Rantanen käytti puheissaan usein vertausta muuttolinnuista, kun hän opetti seurakunnan valmis-tautumista Kotiin lähtöä varten. Niin kuin linnut syksyllä etsiytyvät suuriksi muuttoparviksi, samoin Kristuksen seurakunta yhä lähei-semmin identifioituu yhdeksi laumaksi Jeesuksen tulon aattona. Ahdistuksen ajan viimeisessä lyhyessä herätyksessä, kun eloa on paljon korjattavaksi, opilliset painotuserot menettävät merkityk-sensä. Seurakunta keskittyy olennaiseen: Jeesuksen sovitustyöstä todistamiseen ja tähän maailmaan pettyneiden auttamiseen. Silloin "on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu" (APT 2:21).
Vuonna 1947 engl. Smith Wigglesworthille (kohdassa A4.2) annettiin rohkaiseva profetia tästä viimeisestä herätyksestä. Hän sai oheisen sanoman Herralta vain vähän ennen kuole-maansa. Sen mukaan herätys on seuraus "kahden aallon inter-ferenssistä" (yhteisvaikutuksesta) Kristuksen ruumiissa:
"Kun Pyhä Henki saa yhdistää Hengen lahjoja ja voimavai-kutuksia korostavan karismaattisen aallon toiseen Jumalan sanan opettamista, ristin kantamista ja pyhitystä painot-tavaan aaltoon, seurakunta uudistuu ja ennen kokematon herätys puhkeaa lyhyeksi ajaksi ennen Jeesuksen takaisintu-loa."
Jeesuksen paluuta edeltävää herätyksen kevätsadetta käsittelem-me myös sivuilla Rakkauden kevät ja Viimeinen herätys.
