A22  LAKI JA VANHURSKAUS                25.4.2026

A  Synnin olemus

Kun Jumala halusi ilmaista nimiinsä valitsemalleen Israelin kansalle hyvän tahtonsa, Hän tiivisti sen aluksi Moosekselle antamaansa kymmenen käskyn lakiin (2 MOOS 20; 5 MOOS 5). Käskyt I-III ilmentävät rakkautta Jumalaa kohtaan ja käskyt IV-X rakkaut-ta lähimmäisiä kohtaan. Sitten Hän tarkensi käskyjä säädöksillä ja yksityiskohtaisilla ohjeilla (yhteensä 613 sääntöä), jotka on kirjattu Mooseksen kirjoihin (eli Tooraan). Kun israelilainen teki syntiä^a) eli rikkoi Jumalan näin ilmaisemaa tahtoa vastaan, oli hänellä lähtökoh-taisesti mahdollisuus saada rikkomuksensa anteeksi. Se tapahtui Herran antaman syntiuhri- ja vikauhrilain neuvomalla menettelyllä.

1. Syntiuhrilaki  3 MOOS 4:1-35

Jos Israelin a) voideltu pappi (2 MOOS 28:41; 29:7,21), b) koko kansa, c) ruhtinas (päämies) tai d) yksittäinen kansalainen teki erehdyksessä syntiä Herran käskyä vastaan tai tuli myöhemmin tietoiseksi tästä synnistään, oli hänen tuotava Ilmestysmajan esipihan ovelle syntiuhri^b) Herralle. Kohdissa a ja b uhrieläimeksi kelpasi virheetön nuori mullikka ja kohdissa c ja d virheetön vuohi tai lammas. Eläimen tuojan (b-kohdassa kansan vanhinten) oli laskettava kätensä syntiuhrin pään päälle ja teurastettava se. Tapauksissa a ja b ylipappi vei teuraan verta ilmestysmajaan, missä hän pirskotti sitä esirippua kohti ja siveli suitsutusalttarin sarviin; tapauksissa c ja d pappi siveli verta vain esipihassa olevan polttouhrialttarin sarviin. Sen jälkeen kussakin tapauksessa uhritoimitusta suorittava pappi kaatoi loput verestä polttouhrialttarin juurelle, irrotti uhrieläimestä rasvan, munuaiset ja maksanlisäkkeen ja poltti ne alttarilla halkojen päällä.

Kun pappi näin on toimittanut sovituksen uhrin tuojan tekemästä synnistä, tälle annetaan anteeksi. (3 MOOS 4:35)

2. Vikauhrilaki  3 MOOS 5:14-26  

Jos joku rikkoi Herraa vastaan a) ottamalla erehdyksessä itselleen Herralle pyhitettyä omaisuutta tai b) toimimalla tietämättään Herran käskyn vastaisesti, oli hänen syyllisyytensä sovittamiseksi tuotava Ilmestysmajalle virheetön pässi vikauhrina^c) Herralle. Lisäksi a-kohdan tilanteessa hänen piti korvata anastamansa tavara 120 prosenttisesti. Samoin jos joku oli uskoton Herraa kohtaan siten, että rikkoi lähimmäistään vastaan c) kieltämällä saaneensa lähimmäi-seltään jotakin haltuunsa (hoitoonsa) uskottua, d) kiristämällä tai ryöstämällä jotakin lähimmäiseltään, e) salaamalla löytämänsä kadotetun esineen tai f) vannomalla väärin, oli hänen tuotava vika-uhrina Herralle virheetön pässi. Sen lisäksi hänen oli palautettava pimittämänsä tavara omistajalle ja hyvitettävä viidesosa sen arvosta.  

Kun pappi on toimittanut hänelle sovituksen Herran edessä, hän saa anteeksi minkä tahansa synnin, jonka hän on tehnyt ja josta hän on tullut syylliseksi. (3 MOOS 5:26) 

Mooseksen välityksellä Jumala varoitti kansaansa myös sellaisen pahuuden harjoittamisesta, joka ei ollut eläinuhreilla sovitetta-vissa. Kapinointi Herraa vastaan, Hänen sanansa ja tahtonsa halveksiminen sekä tahallinen piittaamattomuus Hänen käskyistään saattoivat johtaa äärimmäisiin synnintekoihin. Pääosin tällaiset teot liittyivät Herran pilkkaamiseen (3 MOOS 24:15-16), epäjumalan-palveluun ja velhouteen (3 MOOS 20:2-6), pappien väärinkäytöksiin pyhissä asioissa (3 MOOS 22:9), väkivaltarikoksiin (2 MOOS 21:14) ja haureuden synteihin (3 MOOS 20:10-17).

Edellä olevan perusteella Mooseksen laissa mainitut synnit voidaan karkeasti ryhmitellä viiteen luokkaan:                                              1. tahattomat, tietämättömyydessä tehdyt synnit Herran käskyjä ja säädöksiä vastaan (3 MOOS 4:2)                                                      2. ajattelemattoman puheen ja väärän vannomisen synnit (3 MOOS 5:4)                                                                                          3. Herralle pyhitetyn ottaminen erehdyksessä itselle (3 MOOS 5:15)  4. tietoiset rikkomukset lähimmäistä kohtaan aineellisen hyödyn hankkimiseksi valehtelemalla, kiristämällä tai anastamalla (3 MOOS 5:21-24)                                                                                      5. tahalliset ja julkeat, Herran sanan ja käskyjen halveksimista osoittavat synnit (4 MOOS 15:30-31).

Kaikki lainrikkomukset, tahattomat ja tahalliset, olivat (ovat) syntejä Jumalaa kohtaan. Israelin kansan synnit rikkomusluokissa 1-4 kuuluivat syntiuhri- ja vikauhrilain (ja niiden lisämääräysten) alaisuuteen; kukin niistä voitiin sovittaa ja saada anteeksi sijaisuhria rankaisemalla. Tällöin uhrieläimen veri alttarilla peitti synnin Jumalan silmissä (3 MOOS 17:11; HEPR 9:22; PS 32:1). Sen sijaan luokan 5 synneistä ihminen itse joutui kantamaan rangaistuksen.

Koska synti kumpuaa ihmisen langenneesta luonnosta, lihan olemuksesta, olemme me pakanat yhtä turmeltuneita Jumalan pyhän tahdon edessä kuin Jaakobin jälkeläiset. Emme kykene noudattamaan lakia vaan tarvitsemme sijaisuhrin syntiemme sovittajaksi. Tarvitsem-me siis jonkun, joka sekä täyttää lain puolestamme että kantaa syyllisyyden ja kärsii rangaistuksen meidän edestämme. Sitä varten Jumalalla oli suunnitelma, joka tähtäsi huomattavasti syvemmälle kuin vain ihmisen synnin peittämiseen: Hän halusi pukea syntisen "oman kuvansa mukaiseen totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen" (EFES 4:24).   

Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Olemmehan juuri osoittaneet, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alaisia. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. (ROOM 3:9,12,23)

B  Vanhurskauden lajit

1. Jumalan vanhurskaus

Sillä Herra on vanhurkas ja rakastaa vanhurskautta. Herra on vanhurskas kaikissa toimissaan ja uskollinen kaikissa teoissaan. (PS 11:7; 145:17)

Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, jakaa kansakunnille oikeutta tasapuolisesti (PS 9:9). "Vanhurskas olet Sinä, joka olet ja joka olit, Sinä Pyhä, kun näin tuomitsit." (ILM 16:5)

Olemuksensa puolesta Jumala yksin on vanhurskas^d) ja pyhä (APT 3:14; JOB 4:17-19). Hänen oikeamielisyytensä on täydellinen ja pysyy vakaana kuin kallio (5 MOOS 32:4). Niinpä Hänen lakinsakin kaikkine käskyineen, säädöksineen, lupauksineen ja tuomioineen on vanhurskas, oikea ja pyhä (5 MOOS 4:8; PS 7:12; 119:123,137-138,172; ROOM 7:12; ILM 15:4). Raamatun mukaan Jumalan vanhurskaus^e) ilmenee sekä armollisuutena ja luotettavana liittous-kollisuutena että synnin tuomitsevuutena (PS 116:5; NEH 9:33; 1 JOH 1:9). Vanhurskaan Luojamme suuri ja käsittämättömän ihmeellinen tavoite on luoda ja muuttaa yhteydessään elävä ihminen Hänen vanhurskauttaan heijastavaksi. Katsomme seuraavassa, miten Hän on armossaan toiminut päämääränsä toteuttamiseksi.

 Silloin sinun kansassasi kaikki ovat vanhurskaita, he saavat periä maan ikuisiksi ajoiksi (JES 60:21).

Teidän tulee pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvan mukaisesti totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (EFES 4:24).

Lapset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Joka noudat-taa vanhurskautta on vanhurskas, niinkuin hän on van-hurskas (1 JOH 3:7). Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskau-den tekee, on hänestä syntynyt (1 JOH 2:29; PR 38).

2. Lain vanhurskaus

Suunnitelmansa ensi vaiheessa vanhurskas Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa (2 MOOS 24:7-8). Liiton avulla Hän halusi säilyttää kansansa omanaan ja suojata vahvana ottamaan haltuun Luvattu Maa. Se edellytti israelilaisilta Mooseksen lain noudattamista ja lainrikkomusten sovittamista edellä kerrotulla tavalla. Heidän tuli pyrkiä kaikesta sydämestä elämään Jumalan tahdon (lain kirjan) mukaan ja siinä epäonnistuessaan turvautua sijaisuhrieläimen vereen syntinsä peittämiseksi. Pohjimmaltaan se oli siis vaeltamista uskossa Jumalan ilmoittamaan sanaan ja sen lupauksiin kuuliai-suuden siunaamisesta ja uppiniskaisuuden (mm. edellä kohdan 5 syntien) rankaisemisesta. Se oli myös riippuvuutta Hänen armostaan, luottamusta syntien jatkuvaan anteeksi saamiseen, minkä vuoksi tuli paloi sammumatta Ilmestysmajan uhrialttarilla.

Raamatusta voimme lukea, kuinka jo tuolloin lain käskyjen päämäärä oli rakkaus, joka näkyi Jumalan palvelemisessa (5 MOOS 6:5; 10:12) sekä laupeudessa ja oikeudenmukaisuudessa lähimmäistä kohtaan (3 MOOS 19:18; 1 TIM 1:5). Monin rohkaisevin kehotuksin lakiliiton alaisia uskovia kehotettiin pysymään uskollisina liiton osapuolina eli pyrkimään vanhurskauteen ja harjoittamaan vanhurskautta, jonka laki osoitti (5 MOOS 16:19-20; PS 106:3; SNL 21:3; JES 51:  1-2; 56:1; JER 22:3).

Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä Hän rakastaa. (SNL 15:9; 21:21)

Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti. Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei Hän salli vanhurskaan ikinä horjua. (PS 5:13; 37:29; 55:23)

Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot. (JES 48:18) 

Ja se on koituva meille vanhurskaudeksi, että tarkoin noudatamme kaikkia näitä käskyjä Herran, meidän Jumalamme, edessä, niinkuin hän on meitä käskenyt. (5 MOOS 6:25).

Monista Vanhan Testamentin kirjoituksista voimme päätellä, että Israelin kansan keskuudessa esiintyi vilpitöntä pyrkimystä sellaiseen nuhteettomuuteen, jota Mooseksen laki edellytti (1 KUN 3:6; JOB 29:14; SNL 24:16; PS 37:21; 64:11; SNL 8:8; 12:26; 13:6; 20:7; JER 3:11). Toisaalta samat kirjoittajat ymmärsivät (kuten alla olevat jakeet osoittavat), ettei lain vanhurskaus riittänyt muuttamaan ihmisen sisäistä mielenlaatua Jumalan vanhurskauden mukaiseksi. Saulus Tarsolaisen kaltaiset myöhemmän ajan juutalaiset fariseukset ja kirjanoppineet, jotka huolimatta nuhteettomuudestaan lain vanhurskaudessa puuskuivat väkivaltaista murhanhimoa, ovat tästä äärimmäisiä esimerkkejä (APT 9:1; Gal 1:13-14; FIL 3:6; MATT 5:20; LUUK 11:39; JOH 11:47,53; ROOM 10:3). Monet lainopettajat eivät tunteneet Jumalan vanhurskauden todellista syvyyttä vaan yrittivät pystyttää omaa vanhurskauttaan (ROOM 10:3). 

Oikeastaan koko Israelin historia vahvistaa sen, ettei lakiliitto antanut Jumalan kansalle voimaa säilyttää jumalanpelkoa ja uskollisuutta Kutsujaansa kohtaan eikä laupeutta lähimmäistään kohtaan (5 MOOS 9:6; LUUK 3:10-14). Vanha liitto opettaa meitä ymmärtämään, ettei langenneen luonnollisen ihmisen ole mahdollista tavoittaa Jumalan tarkoittamaa vanhurskautta, oikeamielisyyttä ja rakkautta ulkonaisten käskyjen, moraalisääntöjen ja oman hyvän tahtonsa avulla. (Vanhan liiton merkityksestä lisää täällä.) Sen vuoksi pyrkimys elää omavan-hurskaasti lain vaatimusten mukaan, jotka kyllä näyttävät todeksi synnin, mutta eivät luo uutta sisäistä elämää, kuolettaa ihmisen nöyrtymistä Jumalan vanhurskauden alle ja mahdollisuutta muuttua Jumalalle kelpaavaksi. 

Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä Sinun edessäsi ei yksikään elävä ole vanhurskas. (PS 143:2)

Maan päällä ei ole niin vanhurskasta ihmistä, että  tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä. (SAARN 7:20)

Kuulkaa Minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta (JES 46:12; PR 38). Kaikista meistä on tullut kuin saastaa ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin tahrattu vaate. Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli (HES 64:5).

Eihän yksikään ihminen tule Hänen edessään vanhurs-kaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja, sillä lain kautta tulee synnintunto. Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut (ROOM 3:20; 9:31). 

3. Uskonvanhurskaus

Toki Vanha Testamenttikin kertoo vanhurskaista ihmisistä. Herra itse ilmaisi Hesekielille nimeltä muutamia yhteydessään nuhteetto-masti vaeltaneita vanhurskaita miehiä (HES 14:14). Jumalan heissä havaitsema oikeamielisyys ei kuitenkaan ollut lain aikaansaamaa vanhurskautta vaan johtui heidän uskostaan Herraan. Uskonsa tähden myös esimerkiksi Aabraham ja Aabel saivat todistuksen, että olivat vanhurskaita Jumalan silmissä (1 MOOS 15:6; ROOM 4:3; HEPR 11:4,8). Nämä miehet ovat meille esikuvia uskonvanhurskaudes-ta - siitä, kuinka syntisen ihmisen usko Jumalaan luetaan hänelle vanhurskaudeksi ilman lain tekoja.

Kun sinänsä hengellinen laki oli täyttänyt tehtävänsä - ja samalla osoittautunut voimattomaksi ihmisen lihan turmeltuneisuuden vuoksi (ROOM 7:14; 8:3-4) - Jumala käynnisti "vanhurskauttamissuunnitel-mansa" toisen vaiheen Kristuksessa. Hän teki sen tuomitsemalla meidän syntimme Jeesuksessa, joka korvasi kaikki syntiuhri- ja vikauhrilaissa mainitut uhrieläimet. Jeesuksesta tuli Uuden Liiton täydellinen Uhrikaritsa, jonka sovintovereen uskomalla saamme Jumalan armosta paitsi syntimme anteeksi myös pysyvän vanhurs-kauden^f) Hänen edessään. 

Kun lain syylliseksi tuomitsema ihminen turvautuu uskossa Jeesukseen syntiensä sovittajana, puetaan Hänet Jumalan vanhurskauteen.    

Katsellessaan Hengessä tätä Uuden Liiton armotalouden ihmettä sai profeetta Jesaja nähdä pelastetun ihmisen morsiamena, joka on verhottu Sulhasen, Jeesuksen, täydelliseen vanhurskauden viittaan (HES 61:10). Juuri tästä lahjana omistettavassa vanhurs-kauttamisessa^g) on kysymys: Kristuksen 100%-kelpaavuus ja puhtaus Isän edessä luetaan täysin ansiottoman syntisen hyväksi.

Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurs-kaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (ROOM 3:21-24)

Päädymme siis siihen, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja. Kristus on näet lain loppu (täyttymys), vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. (ROOM 3:28; 10:4)

Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet vanhurskauden, nimittäin uskosta tulevan vanhurskauden. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaiksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. (ROOM 9:30; 10:10)

4. Elämänvanhurskaus

Elämänvanhurskaus (eli vaelluksen vanhurskaus ja pyhitys) on uskonvanhurskauden seurausta. Sekin vastaanotetaan lahjana Jumalalta. Olen kirjoittanut aiheesta myös sivuilla Valon varustuksiin pukeutuminen, Pyhitys heprealaiskirjeessä ja Jumalan tavoite. Taivaallisen Isämme perimmäinen tahto on palauttaa ihminen yhtey-teensä kirkastamaan Hänen kunniaansa ja vanhurskasta mielenlaa-tuaan, mikä tarkoitus syntiinlankeemuksessa turmeltui. Kuten edellä huomasimme, ei voima vanhurskaaseen vaeltamiseen tule ihmisestä itsestään, ei käskyjen laista, ei seurakunnan säännöistä ja tavoista eikä ihmisluonteen psykologisesta jalostamisesta.

Jumalan tahdon mukaisen elämän salaisuus on Kristuksen Hengen asumisessa uudestisyntyneessä ihmisessä: Hän vaikuttaa halun ja antaa voiman vaeltaa vanhurskaasti.