C13  YLPEYDEN SYNTI                               7.12.2025

a)  Kaikkien syntien äiti

Ylpeyden perimmäinen olemus käy ilmi Herran aikoinaan Tyyron ja Assurin hallitsijoille lausumista sanoista :

Sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: "Minä olen jumala." Sinä olet kuitenkin vain ihminen, vaikka pidätkin viisauttasi Jumalan viisauden vertaisena. Suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnilläsi kartuttanut omaisuuttasi, ja sydämesi on ylpistynyt rikkautesi vuoksi. (HES 28:2,5)

Minä vaadin Assurin kuninkaan tilille hänen sydämensä ylpeyden hedelmistä: Sillä hän sanoo: "Oman käteni voimalla ja omalla viisaudellani minä sen tein, sillä minulla on ymmärrystä." (JES 10:12-13)

Ylpeys on luodun pyrkimistä Jumalan vertaiseksi (JES 14:14; 1 MOOS 3:5). Se ei välttämättä ole Jumalan olemassaolon vaan Hänen kunniansa kieltämistä. Ylpeys ilmenee riippumattomuutena Jumalasta, luottamuksena ihmisen henkiseen ja fyysiseen omavarai-suuteen. Ylpeä henki estää näkemästä tarvitsevuutta Jumalasta ja lukee omaksi ansioksi sen, minkä on Jumalalta lahjaksi saanut (1 KOR 4:7).

Minä Herra - se on Minun nimeni - Minä en anna kunniaani toiselle (JES 42:8).

Antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. Antakaa Herralle Hänen nimensä kunnia ja väkevyys, kumartukaa Herran eteen pyhässä kauneudessa. Kiitetty olkoon Hänen kunniakas nimensä ikuisesti, kaikki maa olkoon täynnä Hänen kunniaansa. (PS 29:1-2; 72:19)

Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. (1 KOR 10:31)

Paholaisesta peräisin olevan ylpeyden tartuttua ihmiseen paratiisi-lankeamisessa katkesi yhteys ja yhteistyö Luojan kanssa. Inhimillinen ymmärrys ja oma voima, maallinen vauraus sekä monet epäjumalat korvasivat Jumalan. Niistä tuli tavoittelun, kiitoksen ja palvomisen kohde. Torjuessaan elämästään Herran läsnäolon ja Hänen sanansa ihminen joutui lihallisten ajatustensa ja taipumustensa vangiksi (1 MOOS 2:16-17; 6:5). Sen vuoksi ylpeyttä voidaan hyvällä syyllä sanoa kaikkien syntien äidiksi, jumalattomuutta säteileväksi lampuksi:

Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen. (MARK 7:21-23)

Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän - jumalattomien lamppu - ovat syntiä. (SNL 21:4)

b)  Ainoa vastalääke

Ihmissukua turmelevaan Käärmeen puremaan on Jumala armossaan valmistanut vastalääkkeen. Tehokas lääke ei aina maistu hyvältä, mutta tullaksemme fyysisesti terveiksi meidän on otettava se vastaan. Turvautuminen lääkärin apuun on taipumista omien mahdollisuuksien riittämättömyyden edessä. Se on avuttomuuden tunnustamista ja antautumista kehon asiantuntijan neuvoista riippuvaiseksi. Iankaikkisen sielumme kannalta kuolemanvakavasta syntisairaudesta parantuminen edellyttää astumista "ahtaasta portista" Jumalan parannettavaksi.

Jeesus on ovi Jumalan yhteyteen ja valtakuntaan (MATT 7:13-14; JOH 10:9-10).

Jeesuksessa avautuu tie vapauteen ylpeyden tartunnasta. Kääntyminen Jumalan armahdettavaksi ja parannettavaksi on nöyrtymistä omavoimaisuudesta pienen, apua tarvitsevan, lapsen kaltaiseksi:

Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta. (LUUK 13:24)

Totisesti Minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Joka siis nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. (MATT 18:3-4; MARK 10:15)

Jonka Poika tekee vapaaksi, se tulee todella vapaaksi.

Jumala kutsuu ja vetää ihmistä Jeesuksen luokse (JOH 6:44). Kristuksen lunastusvereen uskossa turvautuminen ja Hänen herrautensa tunnustaminen katkaisee synniltä kuolemanotteen. Se on mitä tärkein askel myös ihmisen ylpeyden kukistamisessa. Silti myrkyn olemassaolo ei poistu "lihan ruumiistamme" lopullisesti uudestisyntymisen yhteydessä. Vaikka synnin hallitsema vanha ihminen kuoleekin ristillä Jeesuksen kanssa, jää ylpeys vanhan ihmisen lihallisen perinnön mukana uskovan olemukseen (ROOM 7:14-24). Kiitos Jumalalle, on sen vaikutus kuitenkin nujerrettavissa Hengen, sanan ja ristin avulla.

Tässä prosessissa pyhittävän Hengen työ uskovassa on keskeisin-tä. Jeesuksen sovintoveren puhdistama omatunto ja Hengen uudistama mieli herkistyy sanan valolle. Pyhä Henki murehtii ja osoittaa, milloin lihan mieli tekoineen on aktivoitunut. Hän vaikuttaa uskovan tahtoon sen ohjaamiseksi ristille. Kristuksen Hengen pyhittävän työn ansiosta ylpeyden juuren ja versojen tunnistaminen ja kuolettaminen on mahdollista (ROOM 8:5-9,12-13; GAL 5:24-25). Hengen synnyttämä on halu valvoa sydämen puhtautta, katua ylpeyden myrkyn vuotamista ajatusmaailmaan ja voima irtisanoutua siitä. Apostoli Paavalikin tiedosti tämän kavalan synnin kurissa pitämisen merkityksen:

Etten näin suurenmoisten ilmestysten tähden ylpeilisi, minulle on annettu lihaani pistin, Saatanan lähettiläs, runtelemaan minua, etten ylpeilisi. (2. KOR 12:7)

Näin sanoo Herra: "Älköön viisas kerskuko viisaudestaan, älköön sankari voimistaan, älköön rikas rikkaudestaan." Joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. (JER 9:22; 2 KOR 10:17)

c)  Ylpeyden tuntomerkkejä

Ylpeyden syntiä jumalattomuuden ja epäjumalanpalveluksen lähteenä käsitellään Vanhan Testamentin kirjoituksissa selvästi enemmän kuin Jeesuksen ja apostolien opetuksissa. Ehkä tämä johtuu siitä, että Kristuksen seurakunnassa edellä mainittu "vastalääke" oli jo käytössä. Vaikka ylpeys mielenlaadun syntinä ja pyrkimyksenä riippumattomuuteen Jumalasta, kätkeytyy sisimpään huomaamattomasti, voi se purkautua näkyviin ihmisen käyttäytymisessäkin.    

Ylpeys ihmisen sydämessä ilmenee Raamatun mukaan mm.

□ Jumalan, elämän kaikkien lahjojen Antajan, unohtamisena (5 MOOS 8:12-14,17; 32:18; HOOS 13:6; PS 103:2; 106:20-21)

□ turvautumisena omiin saavutuksiin, näkyviin aarteisiin, ihmisvii-sauteen ja -voimaan sekä itse kehiteltyihin epäjumaliin (PS 49:6-7; JER 9:22-23; 48:7,29; 49:4; LUUK 12:19-21; 1 TIM 6:17; 2 KOR 10:17) 

□ pöyhkeänä puheena, kerskaavina sanoina (1 SAM 2:3; JES 16:6; PS 59:13; SNL 14:3; JAAK 4:13-16; GAL 6:14; 3 JOH 9-10)  

□ itsensä vertailemisena toisiin, ylenkatseena tai halveksuntana ulkonaisesti heikompiosaisia kohtaan (PS 10:2; 123:3-4; SNL 13:10; HES 16:49-50; MATT 23:12,27-28; LUUK 18:9-14)   

□ esteenä kääntymiselle Herran tykö ja välinpitämättömyytenä omista teoista tilille joutumiselle (PS 10:3-6; SNL 16:5; HOOS 7:10; ROOM 2:5-6; ILM 2:20-21) 

d)  Ylpeyttä seuraa häpeä

Inhimillisen elämän yksi suurista Jumalan lainalaisuuksista on se, että ylpeys päättyy ennemmin tai myöhemmin häpeään. Usein tämä säännönmukaisuus toteutuu jo ajallisen elämän aikana. Sananlaskujen kirja muistuttaa ihmisen ylpeyden johtavan kompastumiseen ja kukistumiseen (SNL 16:18), alentamiseen (SNL 29:23), häpeään (SNL 11:2) ja jopa tuhoon (SNL 15:25; 18:12). Sivun alussa mainittujen Assurian ja Tyyron hallitsijoiden ohella Herran sallimia nöyryytyksiä korskean elämän katkaisemiseksi joutuivat kokemaan monien muuidenkin kansojen kuninkaat (DAN 4:34; 5:20; 2 AIK 32:25). Jopa kokonaisia kansakuntia koetellaan heidän ylpeän jumalattomuutensa tähden (JER 48:29-30,33; HES 31:10-11; 2 SAM 22:28; HOOS 5:5; SAK 9:6).

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon. (JAAK 4:6)

Käsivarrellaan Hän on osoittanut voimansa. Hän lyönyt hajalle ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. (LUUK 1:52)

Raamattu kertoo avoimesti myös Jaakobin jälkeläisten uppiniskai-suudesta Jumalaansa kohtaan. Siitä ei ole puuttunut yllä mainittuja ylpeyden tuntomerkkejä, joita Herra inhoaa ja vihaa. Historia todistaa (tulee todistamaan), kuinka voimakkaasti Jumala on taivuttellut (tulee taivuttelemaan) kansaansa palaamaan yhteyteensä (AAM 6:8; HOOS 7:10; 14:2-3; JER 13:9-15). Sanan ennustuksen mukaan Herran Päivän ankarassa Jaakobin ahdistuksessa koko Israel tulee kääntymään nöyrtyen Jumalan tykö (JER 30:3,7-9). 

Minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja te kärsitte tappion teidän vihollistenne edessä. Jos ette tästäkään huolimatta kuuntele Minua, Minä kuritan teitä vielä seitsenkertaisesti syntienne tähden. Minä murran teidän suuren ylpeytenne; Minä teen teidän taivaanne kovaksi kuin rauta ja maanne vasken kaltaiseksi. (3 MOOS 26:17-19)

Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Juma-laansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja Hänen hyvyyttänsä päivien lopulla. (HOOS 3:5)

Jumala itse on siis luvannut huolehtia kansansa ylpeyden pois riisumisesta. Kun pakanakansat ovat yrittäneet ottaa tätä tuomarin roolia itselleen, on heidän politiikkansa Israelia kohtaan sisältänyt usein yksipuolisuutta, ylemmyyttä, halpana pitämistä ja sortamista (2 KUN 19:28; NEH 9:10; PS 94:2-5; JER 48:26-27; SEF 2:8-10; ILM 12:13). Sitä ovat osoittaneet kaikki suuret maailmanvallat, joiden menneisyyttä suhteessa Aabrahamin heimoon olemme käsitelleet sivulla Kohti keskiyön pimeyttä. Kahdeksas eli viimeinen maailmanvalta ei tule poikkeamaan edellisistä Herran kansan kohtelemisessa - mutta ei myöskään kukistu-misessa. (Tästä lisää Herran päivän tapahtumien yhteydessä.) Lukuisat sanankohdat yhdessä kansojen ja valtioiden historian kanssa osoittavat, kuinka juutalaisten väheksyminen ja vainoaminen on tuottanut onnettomuutta tekijöilleen. Koskeminen Jumalan silmäterään on ylpeätä nousemista itse Jumalaa vastaan (5 MOOS 32:10,36,43).

Egyptiläisille tapahtui näin, koska he olivat röyhkeitä Israelia kohtaan. (2 MOOS 18:11)

Tämä on se sana, jonka Herra on puhunut Assurin kuninkaasta: Ketä olet herjannut ja häväissyt, ketä vastaan olet korottanut äänesi? Korkealle olet korottanut katseesi Israelin Pyhää vastaan. Koska sinä raivoat Minua vastaan ja koska ylpeytesi on tullut Minun korviini, Minä panen suitseni sinun suuhusi ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota olet tullut. (2 KUN 19:21-22,28)

 Sinä päivänä Minä tahdon hävittää kaikki kansat, jotka hyök-käävät Jerusalemia vastaan (SAK 12:9).

Älä ilku Juudan lapsia heidän tuhonsa päivänä äläkä levittele suutasi heidän ahdistuksensa päivänä. Älä tunkeudu sisään Minun kansani portista sen hädän päivänä. Älä ojenna kättäsi hänen omaisuuteensa hänen hätänsä päivänä. Älä seiso tienhaarassa surmaamassa hänen pakolaisiaan. Älä luovuta hänen eloon jääneitään ahdingon päivänä. Sillä Herran päivä on lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; sinun tekosi palaavat oman pääsi päälle. (OB 1:12-15 

e)  Herran päivä masentaa kaiken ihmisen ylpeyden

Kristuksessa Jumala tarjoaa täyttä vapautusta synnin hallintavallasta. Siihen kuuluu puhdistus ylpeydessä tekemiemme tekojen syyllisyydestä ja voima ylpeyden juurien kuolettamiseen olemuksessamme. Jumala on kärsivällinen taivutellessaan yksilöitä ja kansakuntia parannukseen. Vielä Hän odottaa pitkämielisesti kuten Nooan päivinä (1 PIET 3:20).

Hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät. Mutta Herran päivä tulee kuin varas. (2 PIET 3:9-10) 

On mitä vakavinta lukea, että Herran kärsivällisyys ihmisen paatunutta ylpeyttä kohtaan ei kestä loputtomiin. Jesajan kirjan luvun 2 jakeissa 5-22 ja luvun 13 jakeissa 4-13 kuvataan, kuinka tämä asiaintila muuttuu Herran Päivänä. Jumalan viha puhkeaa silloin sekä Hänen omaisuuskansansa että pakanoiden ylpeyttä kohtaan:

Sillä Herran Sebaotin Päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja pöyhkeää ja kaikkea korkeaa, niin että se painuu maahan. Silloin ihmisten ylpeys häviää, ja miesten pöyhkeys painuu maahan. Sinä päivänä Herra yksin on korkea. (JES 2:12,17)

Minä teen lopun julkeiden pöyhkeydestä ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden. (JES 13:11)

Tällaisen näkymän edessä ei ole suurempaa armoa kuin päästä ajoissa sisälle Jeesuksen ristillä aikaansaamasta sovituksesta Kaikkivaltiaan kanssa. Sovinto solmitaan aina kahden osapuolen välillä. Kristuksessa Jumala teki jo oman osansa ( 2 KOR 5:18-19). Minun ja Sinun tulee ottaa tuo täytetty työ uskossa vastaan eli "antaa sovittaa itsemme Hänen kanssaan", jotta syntimme (myös ylpeyden teot) pyyhittäisiin pois (2 KOR 5:20). Jos näin saa tapahtua ja tahdomme pysyä loppuun asti Kristuksessa, olemme Herran Päivän alkaessa mukana siinä ylös pelastettavassa seurakunnassa, joka ei koe Hänen vihansa syttymistä pasuunavitsauksissa eikä sen täyttymistä vihan maljoissa (ILM 6:17; 15:1; 1 TESS 5:8-9; PS 31:24). 

f)  Ylpeydestä nöyryyteen  

Siihen aikaan Jeesus rupesi puhumaan: "Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne. (MATT 11:25,29)

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. (FIL 2:5-8)

Jos Aadam ja Eeva kadottivat viattomuutensa luopumalla riippuvuussuhteesta Luojaansa, osoitti Jeesus puolestaan nöyryyden mallia olemalla kuuliainen Isälleen. Jeesukselle nöyryys oli siis ensi sijassa halua Jumalan tahdon täyttämiseen kaikessa - itsensä uhraavaan kuolemaan asti. Se merkitsi myös tyhjentymistä jumalallisesta asemasta orjan kaltaiseksi palvelijaksi, joka sävyisyydessä ja nöyryydessä kohtasi apua tarvitsevia ihmisiä. 

Nöyryys uskovassa on vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus saa aikaan (FIL 1:11).

Herramme haluaisi saattaa hedelmän näkyviin meissäkin kahdella tavalla: uskollisuutena Hänelle pienissä asioissa ja palvelijan mielenlaatuna läheistemme ja seurakuntayhteisömme keskellä. Keskinäisen nöyryyden ja sävyisyyden kypsymistä uskovassa Raamattu kutsuu Kristukseen pukeutumisena.            

Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus. (ROOM 13:14)

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyy-teen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. (KOL 3:12)

Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen. Nöyrtykää Jumalan väkevän käden alle, että Hän ajallaan korottaisi teidät. (1 PIET 5:5-6)

Näissä ja alla olevissa jakeissa esiintyvä käsite "nöyryys" (kreikaksi tapeinophrosynē  = nöyrämielisyys; tapeinós = matala, alava, nöyrä; frén = mieli) tarkoittaa "itsensä alentavaa" ja "taipuisaa" mieltä. Ehkä nykyajan ihminen ajattelee helposti antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten tapaan, että nöyryys on heikkouden tai liehakoivan nöyristelyn merkki. Aidossa muodossaan se kuitenkin on tervettä jumalanpelkoa: kunnioittavan ja rakastavan sydämen alistumista armollisen Jumalan tahtoon. Jeesuksen esimerkistä oppien nöyryys keskinäisissä ihmissuhteissa ilmenee sävyisyytenä, lempeytenä, pitkämielisyytenä, kärsivällisyytenä ja myötätuntoisuutena. Sanan kehotus sellaiseen käytännölliseen rakkauteen, joka "pitää nöyrästi toista parempana kuin itseä", tuntuu ainakin tämän kirjoittajasta kaukaiselta tavoitteelta. Epäonnistumisten jälkeen ainoan lohdutuksen ja levon asiassa antavat jakeiden 1 TESS 3:12-13; 5:23-24 ja FIL 1:6 lupaukset siitä, että rauhan Jumala itse on ottanut tehtäväkseen pyhityselämämme valmistumisen Jeesuksen tulemukseen mennessä.            

Te tiedätte, miten olen elänyt ja toiminut teidän keskuudessanne koko ajan. Olen palvellut Herraa kaikessa nöyryydessä. (APT 20:18-19)

Minä kehotan teitä vaeltamaan kaikessa saamanne kutsumuksen arvoisesti, kaikessa nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä, kärsien toinen toistanne rakkaudessa. (EFES 4:1-2)

Älkää tehkö mitää itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. (FIL 2:3)

Olkaa kaikki yksimielisiä ja myötätuntoisia, osoittakaa veljesrakkautta, olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. (1 PIET 3:8)