Vanhamoision kylässä Porvoon pohjoispuolella matkailijan silmiin osuu kallion päällä kohoava 7 metrin korkuinen alumiiniristi. Diakoni Jari Salosen omalle tilalleen vuonna 2016 pystyttämä risti loistaa led-valoa kauas ympä-ristöön. Porvoo-Mäntsälä-kantatietä n:o 55 pitkin liikkuvat ohikulkijat tuskin voivat olla havaitsematta sitä, niin kirk-kaana se hehkuu maaston keskellä. Autoilijoiden kerro-taan usein hidastavan vauhtiaan näyn edessä: ristissä on voima, joka pakottaa ottamaan kantaa. Onpa siihen kul-keva sähköjohto ehditty jo pari kertaa käydä katkaise-massakin.  

Fyysinen risti on jo sinänsä ihmiskuntaa jakava symboli, puhumattakaan ristin hengellisestä merkityksestä. Joille-kin Jeesuksen ristin evankeliumi on älyllistä mielettömyyt-tä (foolishness), toisille risti edustaa vihollisuutta (en-mity), mutta Häneen uskoville se on suuri voiman (power) lähde.

Sanoma rististä on hullutusta (kr. mōria) niille, jotka joutuvat kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pe-lastumme, se on Jumalan voima (kr. dynamis theos; 1 KOR 1:18). Sillä monet, joista usein teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina (kr. echtros). Heidän loppunsa on kadotus. (FIL 3:18-19)

a)  Totuuden ja vanhurskauden hävittämisyritys

Jumala oli voidellut Pyhällä Hengellä ja voimalla nasa-retilaisen Jeesuksen, Hänet, joka kulki paikasta toiseen, teki hyvää ja paransi kaikki Paholaisen valtaan joutu-neet, sillä Jumala oli Hänen kanssaan. Hänet he ripus-tivat puuhun ja surmasivat (APT 10:38-39).

Raamattu kertoo, kuinka Jumalan Poika, viattomin ihmi-nen maan päällä, palveli lähimmäisiään monenlaisessa hädässä. Hän noudatti juutalaisten lakia, mutta opetti ja esimerkillään toteutti erityisesti lain tärkeintä kunin-kaallista rakkauden kaksoiskäskyä (MATT 22:36-40; 1 JOH 3:23; JAAK 2:8). Siitä huolimatta, että Jeesus säteili armon ja totuuden täyteyttä ympäristöönsä, onnistui Paholaisen kääntää Hänet ihmisten mielissä kuoleman ansainneeksi jumalanpilkkaajaksi ja rikolliseksi.

Puhtaus, vanhurskaus ja totuus Jeesuksessa väännettiin mitä suurimman halveksunnan, pilkan ja häväistyksen kohteeksi. Hänen ristiinnaulitsemisensa paljasti millainen langennut ihminen – niin uskonnollinen juutalainen kuin pakana – itsekkyydessään on: paatunut vihan lapsi, irtaantunut Jumalasta ja Hänen tahdostaan. Ristille johta-neet tapahtumat osoittavat myös sen, kuinka altis ihminen on vajoamaan valheen hengen manipuloitavaksi. Uskominen valheeseen Herran sanan sijaan alkoi jo Eedenissä, jatkui Jeesuksen hylkäämisenä Golgatalla ja tulee kerran päättymään Jumalan lähettämään suureen eksytykseen ennen Jeesuksen takaisintuloa (2 TESS 2:11-12).

Roomalaiset ja kreikkalaiset, joille risti tarkoitti kurjimman rikollisen elämän halveksittua päätepistettä, eivät havah-tuneet näkemään itseänsä ja syntejänsä rangaistuksen ansainneina. Juutalaiset, joiden mielissä jokainen ”puuhun ripustettu” lainrikkoja oli Jumalan kiroama, eivät ym-märtäneet olevansa itse lain ankaran tuomion alaisia (5 MOOS 21:22-23). Voimakkaimmin Paholainen sai tilaa Juudaksen, juutalaisten uskonnollisten ja hallinnollisten johtajien sekä Kaifaksen sisimmässä, kun nämä ryhtyivät edesauttamaan Jeesuksen vangitsemista ja tuomitsemista kuolemaan JOH 11:53; 19:11; LUUK 22:2-6). Tuossa vaiheessa Perkele saattoi vielä ajatella, että vastustajan eliminoiminen ristille olisi lopullisesti tuhonnut Jumalan hyvän suunnitelman. (MATT 27:20).

 b) Jumalan rakkaus ristillä

Risti ei kuitenkaan merkinnyt tappiota Jumalalle. Edeltä tietämyksensä perusteella Hän käytti Pahan lietsomaa vihaa ja valhetta hyväksi iankaikkisen pelastussuunnitel-mansa toteuttamiseksi Pojassaan (APT 2:23). Tietämät-tään Paholainen joutui palvelemaan Jumalan rakkauden esille saattamista: Jeesuksen uhrikuolemassa ristillä Ju-mala sovitti maailman itsensä kanssa.

Jeesus tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän nöy-ryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti  (FIL 2:7-8).

Näin Hän teki, jotta Hän yhdessä ruumiissa ristillä so-vittaisi nuo molemmat (juutalaiset ja pakanat) Jumalan kanssa (EFES 2:15-16).

Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi Hänessä, ja että Hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaassa ja näin tekisi rauhan Hänen ristinsä veren kautta (KOL 1:19-20). 

Häpeästä välittämättä Jeesus nöyryytti itsensä ja rikol-lisen orjan muodossa kärsi ristillä rangaistuksen ihmisten puolesta. Hän kantoi syyllisyyden meidän synneistämme, jotta me voisimme saada ne anteeksi. Jeesuksen si-jaiskuoleman ansiosta Jumalan lain tuomio otettiin pois kaikkien niiden yltä, jotka tulevat uskomaan Jeesukseen Vapahtajanaan (KOL 2:14; GAL 3:13).

Jeesuksen viattoman veren sovitusvoima on niin suuri, että siihen uskossa turvautuva puhdistetaan ja van-hurskautetaan pysyvästi Jumalan edessä (ROOM 3:28; HEPR 10:14). Näin Jeesuksen heikkoudesta ristillä säteili mitä suurin Jumalan rakkauden pelastava voima (2 KOR 12:9). Jumalan heikkous ristiinnaulitussa Kristukses-sa, joka oli juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, osoittautuu voimaksi ja viisaudeksi kaikille Jeesukseen uskoville (1 KOR 1:22-24).

Jumalan hullutus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heik-kous ihmisiä voimakkaampi (1 KOR 1:25).

"Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2 KOR 12:9)

c) Ristiin kätkeytyvä siunaus

Edellä mainitun pelastuksen lisäksi ristin evankeliumi sisältää toisenlaisenkin voiman (ROOM 1:16). Jeesuksen sovitustyön uskossa vastaanottava ihminen yhdistyy Hä-nen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemuselä-määnsä. Siinä langenneen vanhan ihmisen eli synnin hallitseman luonnon kuolema ristillä Jeesuksen kanssa astuu voimaan (ROOM 6:6). Kaste on merkkinä kuolleen hautaamisesta ja uuteen pukeutumisesta Kristuksessa (ROOM 6:4; GAL 3:27). Samalla tavalla kuin uusi elämä yhtäkkiä otti Jeesuksen ruumiin haltuunsa nostaen Hänet pois haudastaan, samoin Herran Henki alkaa vaikuttaa uudestisyntyneessä Jumalan lapsessa (uudessa luomuk-sessa; KOL 2:12; 2 KOR 5:17). Entiseen elämään kuu-luneet lihalliset tavat ja tottumukset kuoleutuvat vähi-tellen pois uuden elämän tieltä sitä mukaa, kun Henki saa hallintavaltaa uskovassa. 

Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä (ROOM 6:4).  

Näin ristin Herraan yhdistyminen vaikuttaa myönteisen muutoksen uskovan elämään. Jotta tämä siunaus säilyisi, Jeesus muistutti oppilaitaan pitäytymään ristissä jokaise-na elämänsä päivänä:

Jos joku tahtoo kulkea Minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon Minua. Ja joka ei kanna ristiään ja seuraa Minua, ei voi olla Minun opetuslapseni. (LUUK 9:23; 14:27) 

Jos kerran vanha ihmisemme jo käsiteltiin ristillä, miksi risti kuuluu yhä Jeesuksen seuraajan elämään?

Vanhan ihmisemme kuolemantuomio lausuttiin todella Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä. Se astui voi-maan, kun uskon kautta yhdistyimme Jeesukseen. Kuol-leelta jäi olemukseemme kuitenkin ”perintö”, jota Raa-mattu kutsuu lihaksi. Jeesuksen opetus päivittäisestä ristin ottamisesta ja itsensä kieltämisestä merkitsee jatkuvaa sydämen halua lihan mielen mukaisten tekojen ja ajatusten hylkäämiseen. ”Jos joku tahtoo” tarkoittaa juuri sitä, että Jeesuksen seuraaminen ristiä kantaen on vapaaehtoista ja tahdonalaista vaeltamista.

Jotta tällainen elämäntapa toteutuisi, Jumala vaikuttaa monin eri tavoin uskovan tahtoelämään. Armollaan kasvattaen Hän taivuttelee sitä kaikessa sanan alaisuu-teen (FIL 2:13; TIIT 2:11-12). Vasta ristin hyväksymi-nen valintana itselle kuolemiseen avaa todellisen voi-man ja ymmärryksen Jumalan tahdon mukaiseen elä-mään. Vasta silloin Herran Hengen täyteys, joka asuu uskovassa, pääsee vapautumaan voimaksi käytännön tilanteissa. Hän antaa voiman itsekkäistä tavoitteista luopumiseen, kiusausten voittamiseen ja Jeesuksen todis-tajana elämiseen. Vain Hengen avulla pysyvät vanhalta ihmiseltä perityn lihan riippuvuudet, maailmalliset himot, epäpuhtaat ajatukset ja itsekkäät motiivit kuolleina. Rikkakasvien kitkemisen myötä säilyy sydämen maaperä otollisena Kristuksen mielenlaadun puhkeamiseksi esille: 

Vanhurskas vaellus hyvine hedelmineen on Kris-tuksen elämän kypsymistä uskovassa, joka kantaa ristiään.

Samoin kuin Jeesus omaa ristiään kantaen antautui kuo-lemaan Isän tahdon mukaan, kulkee Hänen seuraajansa omaa "Golgatan tietään" pitkin. Samalla tavalla kuin ylösnousemusvoima nosti Jeesuksen ylös haudastaan, niin myös Jumalan Henki uudessa elämässä vahvistaa ja sisäisesti parantaa itsessään avuttoman ja entisen elämän haavoittaman uskovan.        

Hänet tosin ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, mutta Hän elää Jumalan voimasta. Myös me olemme hänessä heikkoja, mutta Hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta (2 KOR 13:4).

Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristin-puulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurs-kaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu (1 PIET 2:24).

Syvimmältään ristin olemukseen - siis kantajansa lihan kärsimiseen ja kuolemaan - kätkeytyy suuri Jumalan siu-naus. Oikeastaan on niin, että ellei Jumala armossaan saa riisua uskovaa ristille kaikesta omasta itsestä (mm. lihan himoista, ylpeydestä, kärsimättömyydestä, kovuudesta, moittimishalusta, omista suunnitelmista, omavoimaisuu-desta ja ihmiskunnian etsimisestä) ei uskovan hengellinen toimintakaan voi kantaa täyttä hedelmää. Apostoli Paavali näki tämän riippuvuuden omassa työssään ja kirjoitti: 

Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. (GAL 2:19). Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Her-ramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kaut-ta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maa-ilmalle! (GAL 6:14)

Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiin-naulinneet lihansa himoineen ja haluineen (GAL 5:24).

Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta Jeesuksen elämä tulisi ruumiissamme näkyviin. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka on heidän täh-tensä kuollut ja noussut ylös. (2 KOR 4:10; 5:15)