C1.3 Tahto ja voima

Kun Pietari ja Paavali saivat henkilökohtaisen kutsun Jeesukselta, Henki antoi heidän sisimpäänsä uuden motivaation (pyrkimyksen, halun, innostuksen) hyvään. Ennen pitkää he kuitenkin huoma-sivat, että oikeaan suuntautuneesta tahdosta huolimatta heillä ei ollut voimaa Jumalan mielen mukaiseen vaeltamiseen. Uskollisuutta kuolemankin edessä luvannut Pietari kielsi useamman kerran Herransa ihmiskunnian menettämisen pelossa. Saman perusongelman Paavali muotoili yksinkertaisesti näin:

Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttami-seen ei (ROOM 7:18; PR 38).

Paavali käsitti varsin selvästi, mikä oli Jumalan hyvä suunnitelma hänen elämänsä suhteen – olihan Herra kohdistanut häneen voimallisen taivuttelutyön ja erityisohjauksen evankeliumin julis-tajaksi. Hän oli myös valmis vilpittömästi ojentautumaan uskossa tämän tehtävän mukaisesti. Olemuksessaan asuvan lihan ja synnin takia Paavali ei kuitenkaan löytänyt itsestään voi-mavaroja tuon hyvän toteuttamiseen.

Vaikka siis mielen uudistuminen sanan mukaiseen ymmärtämiseen ja tahdon taipumiseen ovat välttämättömiä alkuaskeleita, eivät ne vielä sinänsä riitä voimaksi hengellisessä kilvoittelussa ja työssä. Tuttu suomalainen sananlasku, jonka mukaan ”ihmisen luja tahto vie läpi vaikka harmaan kiven” , ei päde Herran tiellä. Sen vuoksi Raamattu neuvoo:

Etsikää Herraa ja Hänen voimaansa, etsikää ala-ti Hänen kasvojansa (PS 105:4). Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on Sinussa. He kulkevat voimasta voi-maan. (PS 84:6,8). Vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voimassa (EFES 6:10).

… pysykää te tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta (LUUK 24:49). Te saatte voi-man, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajiani (APT 1:8).

Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hen-gen (2 TIM 1:7).

Jumalan tahdon terveen ymmärtämisen ja kuuliaisen uskonasen-teen ohella tarvitsee myös henkemme jatkuvaa uudistumis-ta voimassa vaeltaaksemme menestyksellisesti hyvää hedelmää kantaen. Olemme siis kaikessa riippuvaisia Hengen läsnäolosta, johdatuksesta, viisaudesta ja voimasta – eli siunauksesta.

Vain Jeesuksen täyteydellä vahvistettuna ja mielen-laadulla varustettuna kykenemme tekemään Jumalan tahdon kohdallamme: palvelemaan rakkaudessa, kiel-tämään kiusattuna ollessamme itsemme, kuolettamaan lihamme vaatimukset ja ottamaan ristimme.

Vain Hengen öljyllä täytetyt lamput loistavat Herran valoa kestävästi ja vaikuttavasti. Kun luemme itsessään köyhien Pietarin ja Paavalin elämäntyöstä Jeesuksen todistajina, emme voi kuin ihmetellä, kuinka runsaasti Jumala piti huolen tuon kor-vaamattoman voimansa riittävyydestä heidän kaikissa vai-heissaan. Edellä mainitulla tavalla oman voimattomuutensa avanneen Paavalin oli Kristuksen Henki saanut niin valtaansa, että hän kirjoitti:

Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa (FIL 4:13).

Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa (GAL 2:19-20). Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus (1 KOR 1:24). Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa (1 TIM 1 :12).

Miten äärettömän suuri on Hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, Hänen väkevän voiman-sa vaikutuksen mukaan (EFES 1:19).

Sama Kristus on voiman antaja myös meille! Olen pannut merkille, että mielen uudistuminen tähän totuuteen, antautuminen Herran tahtoon ja pukeutuminen Hänen voimaansa etenee hyvin yksilöllisesti - Jumalan armon mukaan. Oikealla opetuksella, ohjauksella ja esimerkillä seurakunnassa on tärkeä merkitys suunnan näyttäjänä. Voimaan kestävästi varustautuminen ei kuitenkaan tapahdu raamattukursseilla, pyhitysilloissa tai het-kittäisissä kokemuksissa. Se toteutuu hengen ja mielen jatkuvana uudistumisprosessina, joka kestää koko elämän ajan. Lihallisuutta kuolettavaan ja kiusaukset voittavaan Hengen voimaan vyöt-täytyminen etenee yhdessä tahtoelämän taipumisen myötä. Ristin tulee saada käsitellä kaikkea vanhan ihmisen luonnollista perintöä meissä.

Jumalan puolelta ei tässä asiassa ole hidastetta; Kristus, joka on voimamme, asuu jo meissä! Sen sijaan luontainen pyrki-myksemme riippumattomuuteen Hänestä, omavoimaisuutemme, taipumattomuutemme kuuliaisuuteen ja hengen köyhyytemme näkemisen puute kahlitsevat voittovoiman vapautumista kil-voittelumme ja hedelmän kantamisen hyväksi. Simsonin elä-mä VT:ssa on opettavainen esimerkki siitä, mitä tapahtuisi, jos Jumala sallisi ainutlaatuiset lahjansa työstämättömän luonteen käyttöön.¹⁾ Simson oli leväperäinen vaelluksensa suhteen; hän ei käsittänyt luonnollista heikkouttaan eikä täydellistä riippuvuuttaan Jumalan lahjasta ja voimasta. Uuden elämän voima versoaa runsasta hedelmää siellä, missä ristin valitseminen on tehnyt kantajansa heikoksi, itselleen kuolleeksi:

Hänet (Jeesus) tosin ristiinnaulittiin, kun Hän oli heikko, mutta Hän elää Jumalan voimasta. Myös me olemme Hänessä heikkoja, mutta Hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta teidän hyväksemme (2 KOR 13:4).

Jeesuksen seuraajina olemme sen vuoksi alati Jumalan työpöydällä niin kuin savi savenvalajan dreijassa. Jokainen päivä elä-mässämme kätkee sisäänsä välttämättömät pyörähdykset saven-valajan käden kosketuksen alla. Siinä meitä luonnon savi-möhkäleitä pehmennetään ja muovataan vähä vähältä käyttö-kelpoisiksi astioiksi tai öljylampuiksi. Meihin on kätketty Jumalan aarre: sisimmästä juokseva elävän veden virta, Kristuksen elämä, Jumalan voima tai Herran kirkkauden tunteminen - miten tahansa sitä kuvataankin. Se on Paavalin mukaan asetettu itsessään kaikin tavoin heikkoon saviastiaan. Ja syynkin siihen hän ilmaisee:

Tämä aarre on meillä saviastiassa, jotta tuo suun-nattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä (2 KOR 4:6-7).

Paavali oli suostunut osaansa hauraana ja hengessä köyhänä savi-astiana. Suuren Savenvalajan käsittelyssä hänen tahtonsa oli taipunut työstäjän aikomusten suuntaiseksi ja sisäinen ihminen voimalla vahvistettu lannistumattomaksi. Fariseuksen ylpeys ja kiihkeys oli käsittelyn kuumuudessa sulanut pois. Hän oli valmis kaikkien palvelijaksi, jopa fyysisesti murrettavaksi, jos tuon kalliin aarteen – Jeesuksen elämän – esille pääseminen sitä edellytti:

Olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi voittaakseni mah-dollisimman monia (1 KOR 9:19). Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, neuvottomia, vainottuja, maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja. Meidät annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näky-viin. Me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme (ruumis) menehtyykin, sisäinen ihmisemme (henki ja mieli) kuitenkin uudistuu päivä päivältä  (2 KOR 4:8-11,16).