B4  Kristuksen tuoksu                                          24.2.2021

Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kris-tuksen tuoksu Jumalalle (2 KOR 2:14-15).

Paavalin käyttämät vertauskuvat, Kristuksen voittosaatto ja Kristuksen tuoksu, liittyvät samaan tapahtumaan. Antiikin Roo-massa oli tapana järjestää suuressa taistelussa voittaneen ken-raalin kunniaksi juhlakulkue. Neljän valkoisen hevosen vetämillä vaunuilla hän saapui kaupunkiin triumfissa, johon kuuluivat hänen perheensä, armeijansa ja kahleisiin sidotut sotavankinsa. Voitto-saatossa oli mukana myös muusikoita ja pappeja, joiden suit-sutusastioissa paloi makeantuoksuisia hajusteaineita. Tuoksu tart-tui kaikkien kulkueeseen osallistuvien vaatteisiin ja levisi heidän välityksellään väkijoukkoon. Voittoisan ja keisarille uskollisen ko-mentajan sotilaat tunnistettiin tästä "elämän tuoksusta", mutta sotavangeille, joiden matka päättyi usein teloitukseen, sen haju merkitsi "kuoleman lemua".

Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelas-tuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa. Toisille se on kuoleman haju kuolemaksi, toisille elämän tuoksu elämäksi (2 KOR 2:15-16). 

Elämässä, kuolemassa ja ylösnousemisessa Jeesus kukisti vas-tustajansa. Meidät kristityt on uskossa kutsuttu seuramaan Häntä voittosaatossa, jonka kautta Jumala levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua kaikkialle. Huomasitko jakeessa tärkeän yksityiskohdan: "Me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle." Kristuksen ihana tuoksu, joka on peittänyt meissä olleen inhottavan kuoleman lemun, kohoaa nyt hyvänhajuisena suitsukkeena myös Jumalan eteen.

Vaeltakaa rakkaudessa niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme lahjaksi ja suloi-sesti tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle (EFES 5:2). 

Voittosaaton suloinen tuoksu on peräisin uhrista, jonka Jeesus rak-kauden vaatimana antoi meidän edestämme Jumalalle. Se kertoo Hänen kuuliaisuudestaan Isän tahdolle, jossa vaeltamista pimey-den Ruhtinas yritti kaikin keinoin horjuttaa. Sekä elämässä että kuolemassa Jeesus voitti vastustajansa! Kristuksen triumfissa mukana kulkevat ovat tulleet osallisiksi tästä voitosta, josta hy-vänhajuinen suitsuke nousee kaikkein pyhimpään.

Edellä olevan jakeen mukaan voittosaaton ympärillä oleva maailma aistii Kristuksen tuoksun ennen kaikkea siitä rakkauden aromis-ta, joka on tarttunut Hänen omiinsa: "Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä." Jeesuksen sovitukseen turvautuvat erottavat rakkauden tuoksusta myös totuuden sävyn. Niiden osalta, jotka eivät halua kuulla totuutta ihmisen syntisyydestä eikä syntien aiheuttamasta iankaikkisesta tuomiosta, ja niille, jotka hylkäävät pelastuksen lahjan, Kristuksen tuoksu muuttuu Jumalan edessä kuoleman hajuksi.  

Armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kaut-ta. Hän oli täynnä armoa ja totuutta (JOH 1:14,17).

Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (ROOM 6:23).

Tällä sivulla pyrimme etsimään vastausta kysymykseen, miksi kristitty on Jeesuksen tuoksu Jumalalle. Lopuksi otamme esille "kuolleiden kärpästen" haitan, joka nykyaikana on saanut "Gileadin voiteen" löyhkäämään (SAARN 10:1).  

a)  Virheetön uhri

Jeesus sanoi: "Hän joka on Minut lähettänyt, on Minun kanssani. Hän ei ole jättänyt Minua yksin, koska Minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista." (JOH 8:29) 

Elämänsä aikana Jeesus kohtasi Paholaisen monet pyrkimykset kammeta Hänet pois uskollisuudesta Isää kohtaan. Ne alkoivat heti kutsumuksen alkuvaiheessa, jolloin Jeesus voitti vastustajan aset-tamat kiusaukset erämaassa. Johanneksen evankeliumi kuvailee tarkimmin, kuinka Jeesus kaikissa teoissaan ja puheissaan halusi kuunnella ja noudattaa Isän tahtoa (JOH 6:38; 12:49; 14:10). Hän ei etsinyt omaa kunniaansa eikä ryhtynyt oma-alotteisesti mihin-kään toimintaan (JOH 7:18; 8:28-29,54). Kuuliaisesti Hän täytti Jumalan lain kirjaimen ja hengen meidän puolestamme (JOH 4:34; 19:30). Koska Jeesus oli virheetön käydessään ihmisenä uhritietä, Hän kelpasi sovitusuhriksi langenneen ihmisen edestä. Sellainen uhri oli otollinen, tuotti Jumalalle kunniaa ja oli hyväntuoksuinen Hänen silmissään (JOH 17:4).

Jeesuksen ajallinen elämä on täydellinen vastakohta meidän pi-meälle vaelluksellemme, jonka kelvottomuutta emme tohdi edes muistella. Jumalan rakkauden armopäätöksellä Jeesuksen puhtaus ja virheettömyys luetaan kuitenkin hyväksemme, kun uskossa turvaudumme Hänen lunastusverensä ansioon. Jeesuksen täydel-lisyys (vanhurskaus) puetaan silloin meidän yllemme. Siinä on syy, miksi Hänen uhrinsa suloinen tuoksu verhoaa ne, jotka voitto-saattueessa seuraavat Häntä. Se miellyttää Taivaallista Isäämme.

b)  Kärsivä uhri

Jos joku kansasta tekee erehdyksessä syntiä jotakin Herran käskyä vastaan ja tulee siten syylliseksi tai jos hän tulee tietoiseksi aikaisemmin tekemästään synnistä, tuokoon hän syntinsä tähden uhrinaan vuohen. Hänen on las-kettava kätensä syntiuhrin pään päälle ja teurastettava eläin polttouhripaikalla. Pappi ottakoon sen verta ja sivelköön sitä polttouhrialttarin sarviin ja kaatakoon loput verestä alttarin juurelle. ... Pappi polttakoon sen alttarilla miellyttäväksi tuoksuksi Herralle. Kun pappi on näin toi-mittanut sovituksen, uhrin tuoja saa anteeksi (3 MOOS 4:27-31).

Jos vanhan testamentin syntiuhrin tuoksu miellytti Herraa, kuinka paljon enemmin viattomana kärsineen Kristuksen (HEPR 9:13-14). Paitsi elämässä Jeesus voitti Paholaisen myös kuolemassa. Get-semanen rukouskamppailussa Kristuksesta säteilevä tuoksu vain vahvistui. Siellä Hän kielsi lopullisesti itsensä ja päätti taivuttaa tahtonsa Isän suunnitelman viimeiseen vaiheeseen maailman lu-nastamiseksi (LUUK 22:42-44; JOH 18:11). Väkivaltaisen, valheel-lisen ja häpäisevän oikeudenkäynnin seurauksena Jeesuksen tie johti tuskalliseen teloitukseen ristillä (JOH 18:38-19:16). Jeesuk-sen uhrikuolema oli ainoa mahdollisuus Jumalan pyhyyden vaa-timuksen ja Hänen ihmisrakkautensa täyttymiseen.

Huolimatta kärsimyksestä, jonka Vapahtaja koki kantaessaan tuo-mion meidän syntiemme tähden, Raamattu nimittää Kristuksen taistelua riemuvoitoksi. Sen avulla Jumala riisui Perkeleen kah-desta väkevimmästä aseesta, jotka orjuuttivat ihmiskuntaa: synnistä ja kuolemasta (KOL 2:15; HEPR 2:14-15). Golgatan voiton ansiosta Jeesukseen uskova saa rikkomuksensa anteeksi; hänet vapautetaan sekä synnin rangaistuksesta (iankaikkisesta kuolemasta) että sen hallintavallasta (1 JOH 3:4-9). Sellainen ihminen, joka on liittynyt Kristukseen, ei ole enää lain (eikä Saatanan, hepreaksi śāṭān, jonka yksi käännösmerkitys on "syyt-täjä") syyttämisoikeuden alainen (KOL 2:13-14). Hänet on pääs-tetty irti pimeyden Ruhtinaan kalmanhajuisesta, kadotusta kohti kulkevasta vankisaattueesta ja siirretty voittosaattoon, jota ym-päröi Kristuksen kalliin uhrin Jumalalle kelpaava tuoksu (JOH 3:16-18; 10:9-11; KOL 1:13-14; 2 TIM 2:26).

Israel kukoistaa kuin lilja. Sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin (HOOS 14:6-7). 

Minä miellyn teihin kuin miellyttävään tuoksuun ja osoi-tan teissä pyhyyteni kansojen nähden (HES 20:41).

Eipä ole ihme, että Kristuksen rakkauden kuvakielenä Korkeassa Veisussa (eli Laulujen Laulussa) käytetään sulhasen voiteiden tuoksua, joka huumaa morsiamen. Hänen tuntemisensa tuoksu leviää ympäristöön omaa ristiään kantavan uskovan todistuksen ja rakkauden osoittamisen välityksellä. Itselleen kuolleesta kristitystä Jeesuksen tuoksu pääsee puhtaimmin esille.       

Ihana on Sinun voiteittesi tuoksu. Vedä minut mukaa-si, rientäkäämme! Kuningas on vienyt minut huoneisiinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme Sinusta, me ylistämme rakkauttasi paremmaksi kuin viini. Hänen poskensa ovat kuin balsamilavat, kuin tuoksuaineiden säiliöt. Hänen huulensa ovat liljat, joista tiukkuu sulaa mirhaa. Minä olen Rakkaani oma, ja Rakkaani on minun - Hän, joka paimenta liljojen keskellä (KV 1:3-4; 5:13-14; 6:3). 

c)  Tuoksuöljyn siunaus

Jokainen Kristuksen voittosaatossa mukana kulkeva kantaa omaa ristiään.

Niin kuin Jeesuksen hyvänhajuinen tuoksu kohosi voi-makkaimpana juuri ristiltä, leviää se hänen omiensakin välityksellä sen mukaan, kuinka syvästi risti on saanut tehdä työtä kantajassaan.

Jeesuksen elämä uskovassa on kallisarvoisen nardusöljyn kaltaista, jonka tuoksu vapautuu huoneeseen vasta, kun pullon kuori rikotaan. Ehjänä säilynyt, kuolettamaton lihallisuus estää kristittyä olemasta Kristuksen aidon tuoksun välittäjänä.

Evankeliumit kertovat kauniisti, kuinka Jeesus voideltiin tuoksu-öljyllä ennen kuolemaansa (MATT 26:6-13; MARK 14:3-9; JOH 12:1-8). Alabasterista valmistetun pullon sisältämän voide oli kaikki, mitä nainen ulkonaisesti omisti; sen arvo vastasi 10 kuu-kauden ansiotyön keskimääräistä palkkaa. Silti hän halusi vuo-dattaa sen Jeesuksen päälle. Lahjaa vastaanottaessaan Herra näki edessään vieläkin kallisarvoisemman aarteen: naisen sisimmän, jossa risti oli vaikuttanut särkymisen. Uhraamansa nardusöl-jyn tilalle nainen sai Jeesukselta elämän, joka tulisi kantamaan iankaikkista hedelmää Betanian alueella. Naisen kautta Jumala voisi tuoda esille arvokkaintaan: Kristuksen tuntemisen suloista tuoksua.

Kuinka suljetuilta naisen rinnalla vaikuttivatkaan opetuslasten sydämet. Heidän lihallinen mielensä suuntautui ulkonaiseen ja esti katsomasta tilannetta Hengen silmin. Opetuslasten mielestä arvokas voide meni täysin hukkaan ja heillä olisi ollut "hurskaampi" ehdotus sen hyödyntämiseksi (MATT 26:8-9). Moittiessaan naisen toimintaa "vääränlaiseksi" he samalla osoittivat, että eivät luot-taneet voitelun kohteena olleen Herran Jeesuksen arviointikykyyn. Opetuslapset eivät nähneet naisen menneisyyttä eivätkä motiivia rakkauden tekoon, kuten Jeesus näki, minkä vuoksi heidän hyvää tarkoittaneet sanat pahoittivat naisen mielen (MATT 26:10). Oppimestariksi pyrkiminen Herran vähäisten palvelijoiden keskellä osoitti sen, että Jumalan työ ristin sovittamiseksi opetuslasten hartioille, oli vielä kesken. Kristuksen rakkauden tuoksua sisältävä alabasteripullo odotti heissä vielä särkymistään.

d)  Lihan haju

Tänä päivänä tuo Simon Spitaalisen talon pienessä piirissä sattu-nut episodi näyttää toistuvan isossa mittakaavassa. Kristuksen tuoksun sijasta ilmoille on tunkeutumassa ihmisen lihallisuuden lemua. Tällaista ummehtunutta hajua olen aistinut viime aikoina joissakin YouTubessa esiintyvissä "kristillisissä" videoissa. Niissä esimerkiksi nähdään tarpeelliseksi luokitella nimeltä mainiten seurakuntiemme (yhteisöjemme) sananpalvelijoita suositeltavien ja kartettavien julistajien ryhmiin. Tämänkaltainen julkinen jaottelu ei ole Hengen mielen mukaista. Vaikka niin olettaisi, kyseinen luokittelu ei ole syntynyt liberaaliteologian tai uskolle vieraan maailman arvioinnin tuloksena, vaan itseään Kristuksen opetus-lapsiksi kutsuvien pohdinnasta. Raamattu kyllä kehottaa tutkimaan kaikki seurakunnassa annettava opetus ja nuhtelemaan kurittomia, tyhjänpuhujia ja eksyttäjiä (APT 17:11; 1 TESS 5:21; 1 KOR 10:15; TIIT 1:10-13), mutta se ei neuvo tekemään sitä sekulaarisen maailman edessä.

Apostolien kirjeet sisältävät runsaasti opetusta Kristuksen seura-kunnan sisäisen ohjauksen menettelytavoista. Ne esimerkiksi neu-vovat, kuinka tulee suhtautua

❶sanan ymmärtämisessä erehtyneeseen opettajaan tai syntiin eksyneeseen veljeen (APT 18:24-28; GAL 2:11-14; 6:1; 1 TIM 5:19-20; JAAK 5:19-20; MATT 18:15-18)

❷ kurittomasti vaeltavaan veljeen tai opettajaan (1 KOR 5:1,4-5,9-11; 2 TESS 3:6,14-15; 2 TIM 3:5-9; 4:14-15; 3 JOH 9-11)

❸ harhaoppista valhetietoa levittävään opettajaan (ROOM 16: 17-18; 2 KOR 11:2-4,13-15; GAL 1:6-9; 2:4-5; FIL 3:2-3; 1 TIM 1:3-7; 6:20-21; 2 TIM 2:16-26; TIIT 1:10-14; 2:7-8; 3:10-11)

❹ Kristuksesta luopuneeseen ja Hänet kieltävään eksyttäjään (HEPR 10: 29; 2 PIET 2:1-3; 1 JOH 2:18-27; 4:1-6; JUUD 4)

Kaikissa näissa tapauksissa havaitsemme apostolien noudattaneen kolmea käytännöllista periaatetta:

1. He lähettivät ohjaavan tai nuhtelevan kirjeensä luettavaksi suoraan ko. paikallisseurakunnassa (ROOM 1:7; 1 KOR 1:2; FIL 1:1; KOL 4: 16; 1 TESS 5:27; 1 TIM 1:2; 1 PIET 1:1).

Viestejä, jotka koskivat seurakunnissa palvelevien sananjulistajien tai yksityisten veljien akuutteja ongelmia, apostolit eivät osoitta-neet Hengen mieltä ymmärtämättömien juutalaisten tai pakanoi-den tutkittaviksi. 

2. Kritiikkinsä kohteena olevia seurakuntia apostolit pyrkivät ohjaamaan aina myös fyysisesti läsnä ollen. Itse asiassa niissä seurakunnissa, joiden toimintaa Paavali eniten etänä (kirjeiden välityksellä) arvosteli, hän useimmin vieraili (2 KOR 2:3; 10:9-11; 12:14,20-21; 13:1-2; GAL 4: 20; FIL 1:25-26; 1 TESS 2:9-12,17; 3:10; HEPR 13:22-23; 2 JOH 12). 

3. Erityisen halukkaasti he etsivät mahdollisuutta tavata henkilö-kohtaisesti sellaiset veljet, joiden opetuksessa tai käytöksessä he tiesivät olevan korjattavaa (1 KOR 4:18-21; 2 KOR 10:2; 11:5-6; 1 TIM 1:19-20; 3 JOH 9-10).

Kuten hyvin voimme käsittää, eivät kansalaisten omia mielipiteitä varten tarkoitetut YouTube-kanavat ja lähes avoimet kristilliset Facebook-ryhmät ole se pääsääntöinen Jumalan seurakunnan ruo-kapöytä, joka kerran katettiin "apostolien opetusta, keskinäistä yhteyttä, leivän murtamista ja rukousta" sisältävän vuorovaiku-tuksen keskelle. Ne eivät ole sopiva foorumi erehtyneestä sa-nanpalvelijasta varoittamiseen tai langenneen uskovan tuomit-semiseen. Kanavien yksisuuntaisessa viestinnässä ei ole sijaa henkilökohtaiselle keskustelulle video-opettajan kanssa eikä alku-seurakunnan kaltaiselle monitasoiselle yhteydelle. Internetopetta-jan koeteltu tunteminen ja kasvaminen Kristuksessa jää kuulijalle vieraaksi. On hyvä pitää mielessä, että "luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee" (2 KOR 10:18).

Koko maan kattavuuden omaavan YouTuben ja Facebookin vaara on siinä, että se houkuttelee esiin myös uskovia "guruja", "epävireisiä pasuunoita",  jotka hyvää tarkoittaen pyrkivät näkyville kantamatta ristiään. Kristuksen suloinen tuoksu, joka siunaavana nousee esille vain ristin alta, peittyy helposti kuolettamattoman egon hajuun. Herran veljien (tai paikallisseurakuntien) rankkaa-minen avoimessa sosiaalisessa mediassa ei missään muodossa palvele Jumalan valtakuntaa, vaikka se tehtäisiin sanan tul-kinnoissa esiintyvien ilmeisten virheellisyyksien ja paikallisen seurakunnan toiminnan epäkohtien korjaamisen nimissä. Yhtä so-pimatonta on nimetyn yksilöuskovan julkinen nuhteleminen taus-tatilannetta tuntematta. Raamatullinen (ja muutenkin rehti) tapa lähestyä alabasteripullonsa Herralle särkenyttä, mutta väärin toi-minutta sananpalvelijaa, on tehdä se kasvoista kasvoihin (tai yksityisviestein) - siis henkilökohtaisesti neuvoen tai varoittaen - ja jättää asia sitten suuren Työnantajan hoidettavaksi. Rakentavaan keskusteluun ja veljelliseen "jalkojen pesuun" tajoaa nykyajan tekniikka hyvät välineet, vaikka fyysinen kohtaaminen ei olisi mahdollinen. 

Samoin kuin opetuslapset Betanian kodissa mekin tarvitsemme sanan tietämyksen ("oikeaoppisuuden") ohella ristin alla kasvavaa viisautta ja nöyryyttä sen suhteen, kuinka ilmaisemme hengellistä työtä koskevat - sinänsä oikeutetut ja raittiitkin - arviointimme. Tämän maailman Ruhtinas kyllä osaa lietsoa vahingoniloa ja uskonvastaisuutta omissaan, jos hänen hallitsemillaan foorumeilla annamme siihen mahdollisuuden. Paikallisseurakuntien ongelmien ja niiden kaitsijoiden raamatuntulkintojen julkinen analysoiminen saattaa lisäksi synnyttää puoluemieltä ja eriseuraisuutta niidenkin epävarmojen ja vakiintumattomien kristittyjen mielessä, joita asia ei mitenkään koske (1 KOR 1:11-12; 3:5).

Jumalan globaali seurakunta on itsessään vajavaisten pyhien yhtei-sö, jolle seurakunnan Herra on antanut riittävät ohjeet, välineet ja voiman epäraittiiden ilmiöiden käsittelemiseen keskuudessaan (ROOM 15:14; 1 KOR 5:4-5,7-8; 1 JOH 2:20-21; TIIT 1:9-11: 2:7-8). Paitsi apostolit myös Jeesus itse kirjeillään pyrkii vaikeimmis-sakin tapauksissa uudistamaan paikallisseurakuntansa aina sisältä käsin (ILM 1:10-13,20; 2:4-5; 2:14-16,20-21; 3:1-3,17-19). Yhä edelleen on vanhimmisto se kaitsijoiden joukko, jonka Jumala on asettanut palvellen paimentamaan laumaansa sekä terveellisen ravinnon jakamisessa että raittiissa kasvattamisessa Kristukseen. Vanhinten tehtävä on myös valvoa seurakunnan opetusta: pitää silmällä sananpalvelua, nuhdella vieraan opin levittäjiä ja tarvittaessa estää heidän puhumisensa yhteisönsä keskellä.  

Kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saa-vat aikaan erimielisyyttä ja viettelevät teitä siitä opista, jonka te olette saaneet. Karttakaa heitä. (ROOM 16:17).

Kurittomia, tyhjänpuhujia ja eksyttäjiä on paljon. Heidän suunsa on tukittava. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi. (TIIT 1:10,11,13)

Ei kenelläkään joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Jos joku tulee luoksenne eikä tuo mu-kanaan tätä oppia mukanaan, älkää ottako häntä ko-tiinne (seurakuntayhteisöt kokoontuivat kodeissa) älkääkä lausuko häntä tervetulleeksi.