C1.2  Pistimet ja kiusaukset

Sen jälkeen kun Paavali oli kohdannut Jeesuksen, hänet johda-tettiin noin 10 vuotta kestäneeseen Jumalan kasvatuskouluun. Arabian ja kotiseutunsa Kilikian Tarson hiljaisuudessa Jumala uudisti Paavalin ymmärryksen ja tahdon täydellisesti, jotta hän soveltuisi kutsumustehtävään pakanoiden apostolina. Pitkästä valmistautumisjaksosta huolimatta (tai pitäisikö sanoa: sen ansiosta) seurakunnan keskelle saapunut Paavali koki itsessään syvää heikkoutta. Kirjeissään hän paljastaa sen ilmenevän ainakin kahdessa muodossa: avuttomuutena lihaa jatkuvasti rusikoi-van pistimen edessä ja oman tahdon voimattomuutena hyvän aikaansaamisessa. Ensin mainitusta heikkoudesta ja sen syystä hän kertoo mm. näin:

Minulle on annettu lihaani pistin, Saatanan lähettiläs, runtelemaan minua, etten ylpistyisi (2 KOR 12:7).

Paavali ei täsmennä, liittyykö tämä hänelle annettu vaikeus fyysiseen tai mielen hyvinvointiin (kehon haitta, psyykeen on-gelma, puhevika tms.) vai lihan ja hengen väliseen kamppailuun (tietty kiusaus, mielenlaadun heikkous, vaikea ihmissuhde tms.). Kallistumme tässä edellisen kannalle, sillä Paavali kyllä tiesi, ettei lihan kamppailu henkeä vastaan poistu muutamalla rukouksel-la.¹³⁾ Hän valottaa pistimen  ominaislaatua mielen uudistumisai-heemme kannalta kuitenkin riittävästi ¹⁴⁾:

Paavali näyttää hyväksyneen pistimelleen sen tarkoituksen, että se ohjaa riippuvuuteen Herrasta ja Hänen voimastaan, sillä hän kirjoittaa:

Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni. Siksi olen mieltynyt heikkouteen … sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas (2 KOR 12:9-10).

Sen sijaan inhimillisestä kiusauksesta ^b) Raamattu ei käytä nimitystä pistin, vaikka sekin on Jumalan sallimuksen alainen. Kiusaukset johtuvat uskovassa asuvasta syntiä himoitsevasta lihasta eivätkä ne siis ole hänestä riippumattomia, kuten ulkosuunnasta annetut pistimet. Mieltä raskauttava kuolettamaton himo aiheuttaa lopulta lankeamisen syntiin joko ajatuksin tai sanoin ja teoin.

Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Kun sitten himo tulee raskaaksi, se syn-nyttää synnin (JAAK 1:14-15).

Samalla avoimuudella ja luonnollisuudella kuin Paavali puhuu pistimestään hän kirjoittaa Jumalan tahtoa vastustavasta lihastaan. Hänen kokemuksensa vahvistaa kiusausten olevan seurausta lihan sotimisesta henkeä ja uudistunutta mieltä vastaan:

Sisäisen ihmiseni (uudistuneen hengen ja mielen) puo-lesta hyväksyn iloiten Jumalan lain (Jumalan tahdon), mutta (lihallisissa) jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan. Niin minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia ja lihalla synnin lakia. Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen. Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse (uusi luomus Kristuksessa), vaan synti (liha), joka minussa asuu (ROOM 7:15-25).

Lihan olemassaolo on syvin peruste hengelliseen valvomiseen; oman tahdon voimattomuus syy Jumalan voiman etsimiseen. Keskeisintä kuitenkin tässä Paavalin henkilökohtaisessa avautu-misessa on todistus siitä, että vaikka synti asuu kristityssä, se ei hallitse (eikä määrittele) häntä (sivu B2.1).

Paavali tekee selvän eron uuden luomuksen eli minänsä Kristuksessa ja vanhalta ihmiseltä perimänsä lihan välillä.

Uusi elämä Kristuksessa, joka on ottanut vallan hänessä, ei ole synnin alainen. Niinpä hän voi todeta suhteestaan lihansa tekemiseen: "En tunne sitä omakseni. En tee sitä enää itse, vaan synti, joka minussa asuu" . Paavalin näkemys yhtyy tässä apostoli Johanneksen 1. kirjeen opetukseen, jota seuraavassa lainauksessa korostamme kreikan preesensaikamuodolla (suluissa).

Joka tekee syntiä (ποιῶν ἁμαρτίαν, [poiōn hamartian] = harjoittaa syntiä) on Paholaisesta. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä (ἁμαρτίαν οὐ ποιεῖ, [hamartian ou poiei] = syntiä ei harjoita), sillä Jumalan siemen pysyy Hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä (οὐ δύναται ἁμαρτάνειν, [ou dynatai hamartanein] = ei jatka syntiä), koska on syntynyt Jumalasta (1 JOH 3:8-9).

Jumalan siemen – Kristuksen Henki ja sana – antaa uskovalle uuden luomuksen mielen, joka haluaa hylätä synnin. Synti on siis hänen uuden luontonsa vastaista. Jumalan lapsi voi langeta lihalliseen tottelemattomuuteen, mutta ei voi parannusta tekemättä elää jatkuvasti siinä. Henkeä murehduttaen hän ei tietoisesti tahdo harjoittaa Jumalan sanalle vierasta elämäntapaa tai tottumusta, vaan pyrkii siitä eroon. Saman asian voisi ilmaista myös niin, että rakastavan Kristuksen kärsimyskirkkauden kat-seleminen tekee synnin uskovalle karvaaksi.

Mihin sitten tarvitaan moninaisia kiusauksia? Miksi Jumala sallii niiden joskus hiljaa hiipien, toisinaan voimalla vyöryen häiritä arkista elämäämme? Miksi ne saapuvat usein ennakolta arvaamatta, osuvat miltei aina juuri heikkoon hetkeemme ja heikkoon kohtaamme? Onko kiusauksista sanottavana mitään myönteistä? Osin vastasimme näihin kysymyksiin jo sivulla A3.2, mutta muutamia tarkennuksia poimimme vielä Raamattumme lehdiltä:

Tämän sivuston teeman mukaisella tavalla - siis virittämällä lamppuaan henkeä ja mieltä uudistamalla - Jumala on val-mistamassa meihin lapsiinsa Hengen varustusta, jonka avulla me kestämme moninaiset edessä olevat koetukset. Kiusauksemme ovat siten Jumalan hallinnassa ja Hänen työvälineitään; Hän käyttää niitä meidän parhaaksemme etenkin tahtoelämän alueella! 

Joka siis luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen Hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää (1 KOR 10:12-13).

Vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa (GAL 5:16)

Mitä kaikkea sisältyykään tuohon lupaukseen, että Jumala valmistaa meille ulospääsyn sallimastaan kiusauksesta? Liittyykö siihen uskovan mielen rakenteiden pysyvä uudistaminen vai onko kysymys Jumalan jokaisen koetuksen hetkellä erikseen avaamasta ovesta yliluonnolliseen voittovoimaan? Entä kuinka voimakas-ta halua hyvään ja millaista asennetta lihallisuutta vastaan Jumala on valmistamassa meihin, jotta Hänen koko voiman-sa vapautuisi käytettäväksemme oikealla hetkellä? Kysymykset askarruttavat varmasti entisen elämän syntitottumusten tai hal-litsemattomien tunteiden kanssa kipuilevia uskovia. (Puhuimme tästä Simsonin lankeemuksen yhteydessä.)

Rehellisesti meidän täytyy Raamatun valossa todeta, että uudis-taessaan tahtoelämäämme kuuliaisuuteen ja ajatteluamme ku-rinalaisuuteen Pyhyyden Henki tekee todella perusteellista ja kestävää työtä! Eihän Hänellä ei ole muuta yhteistyökanavaa kanssamme kuin rakkauden kautta vaikuttava uskomme ja totinen sydämen halumme. Kun siis rukoilemme "Isä meidän, ... älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta" (MATT 6:13), ilmaisemme sekä luottamuksemme Jumalan kykyyn tehdä tämä työ meissä että oman kuuliaisuudenhalumme. Voittavan pyhi-tyselämän aikaansaamisessa Hänen tähtäyspisteensä ei niinkään ole yksittäisissä kiusauksissa, vaan pysyvässä sisäisessä muutok-sessa, jatkuvassa vaeltamisessa Hengen hallinnassa.

Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aika-na, elitte (1 PIET 1:14; PR 1992). Ette te vielä ole tehneet verille asti vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan (HEPR 12:4). Jos oikea silmäsi viettelee si-nua, repäise se irti ja heitä pois (MATT 5:29).

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä (1 PIET 1:15). Me rukoilemme puolestanne, että Jumala … voimallises-ti saattaisi teissä täydelliseksi kaiken halunne hy-vään (2 TESS 1:11).

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestä-si  ja koko sielustasi  ja kaikella voimallasi  (5 MOOS 6:5).

Nämä jakeet kuvaavat selvästi sitä ehdotonta ja pysyvää halua hyvään ja ”veren makuista” asennetta pahaan, joka on Hengen työn tavoitteena tahtoelämämme suhteen kaikessa vaelluk-sessamme. Heikko tai väärin suuntautunut (uudistumaton) tahto on kuin reikäinen kastelukannu, jonka kautta arvokas lannoitevesi (Hengen potentiaali), valuu hukkaan eikä ohjaudu kuivuudesta kärsiville kasveille (voimaksi kiusauksissa). Usein ”luja tahtomme” kuuliaisuuteen, jonka Pietarin lailla luulimme jo omistavamme, näyttäytyykin kiusausten koetuksissa keskeneräiseksi. Hengen työ mielemme uudistamiseksi tältä osin on tärkeätä, jotta myös Hänen täysi voimansa olisi apunamme lihamme houkutuksia kuolettaessamme ja maailmasta saapuvaa ahdinkoa kohdates-samme. (Ihmisen tahdosta ja Hengen voimasta lisää sivulla C1.3.)

Kristus itse oppi kuuliaisuuden Pahan taholta tulevissa, Isän sallimissa, kärsimyksissä. Jeesus tuntee kiusattuna olemisen tus-kan. Sen vuoksi

Hänen säälinsä ja armonsa on täydellisesti meidän puolellamme silloin, kun valmiutemme kiusauksen voit-tamiseen osoittautuu vielä riittämättömäksi . ¹⁵⁾

Jeesusta Poikana ja meitä Hänen oppilainaan ei motivoi kuuliaisuuteen raskas velvollisuudentunne, ansion etsiminen tai rangaistuksen pelko – niin kuin VT:n lain alla eläneitä ihmisiä – vaan rakkaussuhde Isän kanssa. Jumalan tahto ei ole meille kognitiivinen moraalisäännöstö Raamatun lehdillä, vaan sitä kirjoitetaan sydämemme lihatauluun, jotta se muuttuisi meissä elämäksi Pyhän Hengen väkevän voiman, Isän armollisen ja viisaan kasvatuksen kautta. 

… palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa em-mekä kirjaimen vanhassa.  (ROOM 7:5-6). Te olette Kris-tuksen kirje … kirjoitettu, ei musteella vaan elävän Ju-malan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen liha-tauluihin. Hän on myös tehnyt meidät kykenevik-si olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen vaan Hengen. (2 KOR 3:3-6)

Minä panen lakini heidän mieleensä ja kirjoitan ne heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani (HEPR 8:10).